Uusi vuosi, uudet kujeet!

UV lippalakki ropellilla

Pääkirjoittajalla on nyt vapaapäivä, joten minä pääsen avaamaan sanaisen arkkuni ja kertomaan uudesta vuodesta Sydneyssä. Sinäänsä huono juttu koska minulla on vain hataria muistikuvia n. klo 22.00 asti. Oltiin jo suunniteltu, että mennään yhdelle tietylle alueelle katsomaan ilotulitusta ja lähdettiin jo puolen päivän jälkeen kohti keskustaa, missä olikin sitten aika paljon väkeä valmistautunut iltaan picnic-tarpeineen. Suurin osa teistä oltiin jo suljettu, joten autoilla ei ollut asiaa paikalle. Joka puolella oli portteja ja turvatarkastuksia, jos halusi satamaan parhaille paikoille katsomaan Sydneyn kuuluisaa ilotulitusta. Yritettiin sitten päästä alueelle, jonne olimme menossa, mutta sinne otettiinkin vain tietty määrä ihmisiä ja lippuja oltiin myyty ennakkoon, joten se oli jo täynnä. Jäimme sitten ilmaisalueelle pyörimään ja odottelemaan iltaa, jonne mahtui 36 000 ihmistä. Tällä The Rocks -alueella portit suljettiin klo 21.00, jolloin ei ollut enää asiaa sisään. Tästä kuuden tunnin odottelusta ei ole paljon kerrottavaa myöskään hatarien muistikuvien takia. Puolisentoistatuntia taidettiin viettää kebabjonossa.


Täällä ei peruspulliainen voi ostaa raketteja, joten klo 21.00 nähtiin ensimmäiset raketit, kun alkoi lapsiperheille tarkoitettu ilotulitus. Sitten taas käytiin syömässä jätskikiskalla, minkä jälkeen mentiin odottelemaan showta. Joku siinä vielä päätti tuikata lähellä olevan hökkerön tuleen ja ajateltiin, että joudutaan poistumaan paikalta, mutta palokunta oli nopeasti paikalla ja saatiin jatkaa juhlia. Erisitivät onneksi vain pienen alueen. Väkeä oli kuin hifk:n maalilla ja siellä seistiin kaikki olkapäät vastakkain kunnes alkoi n. 10 minuutin pauke Harbour Bridgelta ja joelta. Joka puolella oli myös kaiuttimia, josta kuului musiikkia, meno oli kuin festareilla sen hetken aikaa. Show oli kyllä todella hieno, välillä takana olevien korkeiden rakennusten katoiltakin ammuttiin raketteja. Kun show oli sitten ohi, niin n. 1.5 miljoonaa ihmistä lähti samaan aikaan zombiemaisesti valumaan kohti keskustaa syömään ja juomaan. Mekin kävimme vielä syömässä sekä irkkubaarissa yhdillä... siis yhdillä kannullisilla, jonka jälkeen hyppäsimme junaan ja kotia kohti. Kaikinpuolin erilainen uuden vuoden -juhla.



Seuraavat pari päivää menikin rauhallisesti rannalla loikoillen. Ajattelin tehdä vielä jotain unohtumatonta, mitä olen jo pitkään miettinyt tekeväni, joten keskiviikko aamuna hyppäsin pienen bussin kyytiin, jossa annettiin muutama paperi, joita kädet hikoillen täytin. Bussi suuntasi pellolle, jossa oli muutama rakennus sekä pieni lentokone ja tietenkin unohtamatta Jessicaa yksinäistä kamelia. Tarkoituksena siis hypätä koneesta tandem laskuvarjohyppy! Käytiin koko porukka eka kirjautumassa sisään, että olemme paikalla. Sen jälkeen vain odottelimme oman nimen kuulutusta, että pitää mennä pukemaan varusteet päälle.


Tämän jälkeen kouluttaja, jonka kanssa hyppäsin ohjeisti hypyn vaiheet. Siitä sitten suuntasimmekin jo lentokoneeseen, joka nousi 14.000ft (4.27km). Siinä kattelin parikymmentä minuuttia maisemia välillä vilkuillen valoja, jotka kertoivat milloin mennä. Ensin tuli punainen valo: 3min hyppyyn. Keltainen: ovi auki. Vihreä: 1,2,3 ULOS!!!!. Sitä onkin sitten vaikea kuvailla, miltä tuntuu pudota lentokoneesta maata kohti. Aivan älyttömän hienoa! Ensiksi vajaa minuutti vapaapudotusta, jonka jälkeen varjon varassa leijaillen kohti lasketumispaikkaa. Loput pitääkin kokea sitten itse.

Torstaina oli meidän viimeinen päivä Sydneyssä. Ensin siivottiin kämppä kuntoon ja ahdettiin osa tavaroista rinkkoihin. Illalla käytiin vielä Hard Rock Cafessa syömässä ja kuuluisassa Ivy-baarissa piipahtamassa, missä oli uima-allas keskellä baaria, ihan hieno paikka. Perjantaina loput kamat kasaan, kohti Canberraa ja possutilaa uusien kujeiden pariin.

Hyvää uutta vuotta 2013!