Roadtrip Adelaide-Flinders Ranges-Perth via coast

Nyt on viime kerran kirjottamisen jälkeen tapahtunut niin paljon, että mitäs tässä enää muistaa mitä kaikkea ollaan puuhailtu. No Adelaidessa pyörittiin markkinoilla, ostettiin tuoreita hedelmiä ja vihanneksia ruuaksi. Torstaina 25.4 alettiin pakkaa meidän tavaroita kasaan seuraavaa automatkaa varten. Meidän teltta oli ikkunan välissä kuivumassa. Meidän huonekaveri avasi ikkunan ja teltta putosi samalla parkkipaikalle. Tino lähti sitä sieltä noutamaan ja eihän meidän teltan kattoa ollut enää missään. Ilmeisesti oli pudonnut jo aikaisemmin. No tongittiin siinä roskikset ja kyseltiin muilta asukeilta ovatko nähneet meidän telttaa. No eihän kukaan ollut nähnyt tai ei sitten vaan uskaltanut tunnustaa heittäneensä roskiin tai muuta vastaavaa. No tietysti Australiassa oli Anzac Day eli vapaapäivä ja kaupat oli kiinni, eikä voitu uutta telttaa lähteä ostamaan. Perjantaina 26.4 meillä oli lähtö Adelaidesta klo 12.30 bussilla Crystal Brookiin. No ei siinä muu auttanut kuin aamulla suunnata aikaisin bussi asemalla. Minä jäin tavaroiden kanssa sinne ja Tino suuntasi teltta ostoksille. Telttahan oli saatava, koska oli tarkoitus telttailla jälleen roadtripin aikana. No teltta löytyi ja vielä kohtalaiseen hintaankin ja minä suuntasin vielä pikaisesti kauppaan ostamaan meillä pariksi päiväksi ruokaa. Oli aika nousta bussiin ja odotettiin kuskia, joka kertoo minne osaan tavaratilaan meidän matkatavarat laitetaan. Meillä oli melkoisesti tavaraa ja kuski tokaisikin meille " I could easily hate you". Siinä vähän ihmetyksissään noustiin bussiin. Crystal Brookissa meitä oli vastassa meidän muutamaa viikkoa aikaisemmin hostellissa tavatut ystävät italiasta. Anna ja Jackie odotti meitä asemalla ja Dominik oli "kotona" laittamassa ruokaa. Samalla bussilla meidän kanssa tuli myös Jackien uusi wooffari Liz. Ahtauduttiin autoon ja Jackie sanoi, että haetaan vielä matkanvarrelta lihaa mukaan. He asuvat Wirrabara forestissa (metsässä), joten ruokaa haetaan kerralla enemmän, jos sitä käydään jostain hakemassa. No meidän yllätyksesi teurastamolta tuli mukaan pahvilaatikoissa kokonainen LEHMÄ!! No siinä sitten viisi ihmistä ahtauduttiin autoon tuon lehmän sekä meidän kolmen matkatavaroiden kera. Ei tämmöstä varmaan toiste koeta. Jackien ja hänen miehensä koti oli siis keskellä ei mitään metsässä, mutta kaunis tila, jossa kasvattavat vihanneksia myytäväksi ja eläimiäkin löytyi. Ruuaksi saatiin italialaista lasagnea, jonka kaikki ainesosat oli tehty alusta alkaen itse..pastaa myöten. Parasta lasagnea, jota koskaan olaan saatu! Ilta kului jutellessa niitä näitä hyvän ruuan parissa. Minä ja Tino nukuttiin yö pihalla olevassa rakennuksessa, jossa he yleensä valmistelevat ruuat myytäväksi tai muuta sellaista. Tällä kertaa he olivat lehmän paloitelleet ja laittaneet pakastimeen. Vähän siinä selkäpiitä yöllä karmi tuo ajatus :D Ja ei oltu syöty niin tuhtia ruokaa varmaan kertaakaan, täällä ollessa, joten meitä molempi närästi oikein kunnolla illalla.


Lauantaina 27.4 oli aika aloittaa sitten varsinainen roadtrip kohti Perthiä. Aamupalaksi saatiin itse leivottua leipää, voita ja juustoa sekä pavuista tehtyä kahvia. Kaikki ruuat on orgaanisesti valmistettua ja lähitiloilla tuotettua. Erittäin hyvää. Ennen kuin päätettiin suunnata kohti Perthiä. Päätettiin ajaa hieman pohjoiseen päin katsomaan Flinders Ranges alue. Matkalla nähtiin valtavasti emuja ja tienvarressa ihmeellisiä kasveja, jotka näyttivät kurpitsan ja kurkun sekoitukselta. Ajettiin ylös Blinmaniin, joka on Etelä-Australian korkein kylä, jossa asuu 23 ihmistä. Pienihän se oli kuin mikä. Yksi pubi, yksi kyläkauppa, hotelli ja siinä se taisi ollakin. Käytiin oluella pubissa, juteltiin tarjoilijan kanssa niitä näitä ja jatkettiin matkaa. Alkuperäinen suunnitelma oli nukkua Glass Gorgessa, mutta sinne ajaessa ei nähty muita leiriytyjiä, niin päätettiin ajaa Parachilna Gorgeen yöpymään. Ja erittäin hyvä leiripaikka löydettiinkin. Meillä oli pöydät ja nuotio. Dominik soitti kitaraa ja Tino vähän lauleskeli mukana. Yö oli valoisa, koska oli lähes täysikuu. Meidän uusi "koti" oli mukava. Tilaa enemmän ja jopa kaksi ovea, tavaratkin mahtuivat hyvin rinkkaan.

Sunnuntaina 28.4 aamu aloitettiin kahvia keittämällä. Tällä kertaa meillä oli vähän luxusta mukana, koska Dominikilla ja Annalla ol retkikeitin mukana, joten saatiin tehtyä lämmintäkin ruokaa. Jälleen nähtiin emu, joka tallusteli meidän leirin läpi aamulla. Jatkettiin matkaa ja seuraavaksi ajettiin Parachilnaan, jossa asui jopa 4 ihmistä. Pysähdyttiin muutamalla näköalapaikalla katsomassa Flinders Rangea, mutta kyllä meistä Ulurun seudulla näytti upeammalta, vaikka täälläkin maisemat olivat upeat. Varmasti näkisi enemmän oikeanlaisella autolla, koska meidän autolla ei lähdetty ajelemaan niitä teitä. Matkalla nähtiin jälleen noita upeita mahtavan kokoisia kotkia ja tälä kertaa Tinon onnistui saamaan kuvankin sellaisesta.  Sieltä ajettiin Quorniin, jossa Jackie oli myymässä vihanneksia ja muita tuotteitaan markkinoilla. Erittäin pienet markkinat ja jouduttiin kysymään, jopa apua, että löydettiin perille. Tino osti kotonavalmistettua tomaatti chutneytä. Seuraavaksi pysähdyttiin Port Augustassa käymään mäkkärissä netissä, joka ei tietystikkään toiminut, joten jatkettiin infolle, ruokakauppaan, vedentäyttö ja kirjastoon nettiin. Käytiin myös viinikaupassa hakemassa viinit ja löydettiin tarjous 6 pulloa 12 dollarilla. Päätettiin nappaa yksi valkkari ja yksi punkkusetti mukaan. Halvinta mitä ikinä Australiassa ollaan ostettu. Seuraava yö vietettiinki merenrannalla Blacky Pointissa. Niin kaunis turkoosi meri ja maisemat, eikä ollut edes kylmä vaikka aluksi pelättiin. Yöllä satoi hieman vettä, mutta pysyttiin kuivina. Taisi selvitä miksi täytyi ostaa uusi teltta, koska vanhalla teltalla ei oltaisi pärjätty. Nyt oli Flinders Rangers nähty ja seuraavaksi aloitettiin Eyre Peninsulan rannikkomaisemat.

Maanantaina 29.4 herättiin vesisateeseen. Koko yön oli satanut eikä näyttänyt hellittävän vieläkään. Pakattiin reippaasti auto ja päätettiin jättää aamupala pieneksi. Proteiinijuomat juotiin ja menoksi. Seuraavana määränpäänä Whyalla. Päästiin Whyallan uimahallilla kuumaan suihkuun. Käytiin nopeasti jälleen tankkamassa vesipullot ja jatkettiin matkaa Port Lincolniin kalastuskaupunkiin. Sielä tehtiin pieni kävely merenrannassa ja pitkää laituria pitkin. Käytiin vielä Colesissa ostaa lisää ruokaa, vaikka meillä oli sitä jo ennestään yllinkyllin. Herkkuja lähinnä ostettiinkin. Yö vietettiin Fisherman Bayssa. Oltiin ainoat leiriytyjät, mutta paikka oli kaunis. Sytytettiin nuotio lämmikkeeksi ja minä valmistelin meille taas jälleen kerran tonnikalasalaatin. Eipä varmaa tunasalaattia enää tämän jälkeen pahemmin syödä :D Nautittiin viiniö ja paistettiin vaahtokarkkeja nuotiossa. Yöllä satoi jälleen vettä, mutta onneksi ei niin paljon kuin edellisenä yönä.

Tiistaina 30.4 herättiin korpin lauluun, mikä oli päättänyt istahtaa meidän teltan viereiseen puuhun rääkymään. Lisäksi p***a-auto tuli tyhjentämään toiletteja, joten kovin myöhään ei tullut nukuttua. Syötiin aamupala, juotiin kahvit ja jatkettiin matkaa kohti Coffin Bayta. Syötiin lounas satamassa ja nähtiin letka erivärisiä vanhoja kupla-autoja parkki paikalla. Seuraavaksi lähdettiin katsastamaan Almonta Beach, jossa meillä vierähti tunti jos toinenkin vain kävellessä rannassa ja ihmetellessä hiekkadyyneillä. Pelleiltiin rantahietikossa ja kummasteltiin outoja lintuja, joiden nimeä ei vieläkään olla selvitetty. Jälleen ilta teki tuloaan ja oli aika löytää seuraava yöpymispaikka. Päädyttiin Farm Beachiin yöpymään. päivälliseksi kokattiin tortillineja valkosinihomejuustokastikkeessa, tosin Dominik oli innostunut lisäämään suolaa aivan liikaa, joten pienimiinus meidän reissaajien luxusateriassa. Istuttiin myöhään iltaa ja nautittiin viiniä ja höpistiin jälleen asioista maan ja taivaan väliltä.

Keskiviikko ja toukokuun ensimmäinen päivä. Aamulla podettiin pientä krapulan poikasta edellisen illan viininjuonnin jäljiltä, mutta jääkylmä suihku herätti kummasti. Leiripaikalla oli suihkut tarjolla, mutta ilman lämmintä vettä. Ja vesi oli suolavettä. Jälleen matkustettiin alueilla, joissa juomavettä ei ole tarjolla, joten sitä on kannettava mukana. Suihkut otettu, aamupala nautittu ja tien päälle. Siinä vilkasin vielä kerran taakse meidän leiripaikkaa ja totesin, että Tinon sandaalit taitaa olla jäänyt matkasta. No niinhän ne oli. Tino kipaisi ne hakemaan ja ei muuta kuin aloittamaan matka. Pysähdyttiin Murphys Haystacks nähtävyyspaikalla katsomaan jälleen kivinähtävyyttä. Tino bongasi jonkinlaisen liskon, jota luultiin Blue Tongueksi, mutta ei se sitten jälkiselvittelyiden myötä tainuttkaan olla se lisko. Streaky Bayssa yritettiin etsiä Annalle oistereita syötäväksi. Kaikkissa kylissä mainostetaan oistereita, mutta missään niitä ei ollut saatavilla. Varsinaisia oisterikyliä. Lähdettiin jatkaa matkaa ja päätettiin yrittää huomenna uudestaan seuraavassa kyläpahasessa. Löydettiin upea lounaspaikka meren ääreltä, jossa selvisi myös kupla-autojen tarina. Morrisin Car Club, jotka ajoivat Port Augustasta Cedunaan ja takaisin. Pari vuotta aikaisemmin olivat taittaneet  matkankupla-autoilla Perthiin asti.

Haslamissa päätettiin viettää seuraava yö. Meren äärellä jälleen, mutta erittäin kylmä merituuli. Päätettiin tehdä päivälliseksi yhdessä riisi ja papuja, mutta kovan tuulen vuoksi vesi ei suostunut millään kiehumaan, joten saatiin syödä puolikovaa riisiä, mutta pavut tomaattikastiikkeessa olivat lämpimiä sentään. Ehkä pahin retkiateria tähän menessä. Meillä oli katos, jossa oli valot ja penkit sekä pöytä, mutta tuulen vuoksi päätettiin siirtyä telttojen luokse ja sytyttää nuotio, jotta olisi vähän lämpimämpi. Ei meinattu millään saada notskia syttymään, mutta kovien ponnistelujen jälkeen se syttyi kuin syttyikin. Yöllä meillä oli erittäin kylmä ja tuntui, että varpaat tippuu jaloista, Ei olisi uskonut, että Australiassa meillä voi olla näin kylmä.

Torstaina 2.5 oli aika ajaa Cedunaan asti, jossa oli viimeinen vedentankkauspiste ja ruokakauppa. Eli seuraavat 1400 kilometriä oli selvittävä sillä, mitä matkassa oli. Vettä ja ruokaa toki voi ostaa matkalta, mutta erittäin suolasilla hinnoilla. Cedunasta löydetiin vihdoin oisteri baari, jossa päästiin maistamaan elämän ensimmäiset oisterit. Me Tinon kanssa tilattiin keitettyjä oistereita chilijuustokinkku sekotuksen kera sekä Fish and Chipsit. Anna ja Dominik otti vielä lisäksi raakoja oistereita. Tino maistoi heiltä yhden raakana, mutta minä jätin välistä. Mutta oisterit olivat todella hyviä!! Enää oli 500kilometriä matkaa Länsi-Australian rajalle. Ajettiin muutama tunti vielä eteenpäin ja päätettiin jäädä Nundroon caravan parkiin yöksi. Leiriytyminen maksoi 8 dollaria per pariskunta, mutta tien toiselle puolelle sai leiriytyä ilmaiseksi. Lopulta kuitenkin päädyttiin maksamaan maksu, jotta meillä olisi vessat ja suihkut käytettävissä. Päivälliseksi valmistettiin oikein luxus luxus ateria. Perunoita foliossa notskilla, makkaraa sekä sieniä juustotäytteellä. Voiko backpackerit tällaista luxusta edes syödä. No kaikki ainekset oli tietty ostettu tarjouksesta. Halvasti kun aina pyritään syömään. Anna valmisti vielä jugurttikastikkeen perunoille. Oli kyllä nam nam ateria. Vähän siinä illan mittaan ihmeteltiin erään aborginaalin touhuja tien varressa. Hänen autonsa oli pysäköity pusikkoon ja hän kanteli 20 litran bensakanisteria olalla huoltsikalta autolle. Mietittiin siinä, että eikö olisi helpompi ajaa auto ja tankata siellä, mutta taisikohan jättää bensan maksamatta vai mitä oli menossa. Enää ei ollut täyttä kuuta, joten yöt olivat jo pilkkopimeitä. Kuultiin siinä aborginaalien keskustelevan kiivaasti leirintäalueen ulkopuolella ja kahdesti tuli mietittyä uskaltaako sitä vessassa edes käydä. Siinä mietittiin, että onneksi päätettiin maksaa leirintäalueesta, koska ei olisi kiva olla nyt tienvarressa aborginaaline keskellä. Olisikohan meillä tavaroita enää edes jäljellä :D Vähän levottomasti tuli nukuttua yö ja odottettiin vaan aamunkoittoa, jotta päästäisiin sieltä pois.

Perjantai aamu valkeni vihdoin. Aamupalaksi nautittiin edelliseltä illalta jäänyt luonnonjugurtti. Minä lisäsin mandariineja sekaan, joten ihanan raikas aamupala. Ja tiestysti kahvia. Alkaa kyllä tämä instantkahvi tulla vähän jo korvista ja kaivataan kunnon suomalaisia aamukahveja. Siinä autossa karttaa lukiessa huomasin vilkaista, että karttaan on mainittu, että Nundroo sijaitsee aborginaalien alueella. Ei ihmekään, että niitä liikkuin niin paljon siellä. Ensi kerralla luetaan huolellisemmin ennen leiriytymistä! Seuraavan kohteena oli Head of Bight eli valaiden bongauspaikka. Tosin me oltiin liian aikasin liikenteessä ja valaat eivät olleet vielä saapuneet lahden nokkaan poikimaan. Kuukausi myöhemmin oltaisiin valait nähty. Mutta nähtiin sentään lauma delfiinejä :) Seuraavaksi vuorossa oli WA/SA- rajan ylitys. Rajan yli ei saanut viedä mitään vihanneksia, hdelmiä, hunajaa yms yms ja jouduttiinkin tyhjentämään auto tullin tarkastettavaksi. Tarkastajana oli erittäin kiukkuinen vanha täti. Yritettiin siinä ystävällisesti näyttää ja selvittää mitä meillä on, mutta parempi oli olla hiljaa, ettei enempää suututeta tätöstä. Ajettiin rajalta noin 12 km eteenpäin ensimmäiseen leirintäalueeseen Euclaan. Käytiin katsomassa kuuluisa telegraph station, mikä on jo puoliksi hiekkadyynien alla. Caravan Park oli erittäin siisti. Yksi parhaimmista missä ollaan täällä olo aikana yövytty. Suihkut ja vessat oli juuri uusittu. siisti keittiö, jossa pysyttiin valmistamaan ruuat. Päivällisen jälkeen lähdettiin pelaa pubiin bilistä ja siitä nukkumaan.

 Lauantai aamuna päästiin kunnon kuumaan suihkuun, joka oli kunnon vettä, ei suolasta niin kuin edelliset. Päätettiin ajaa pisin tylsin osuus alta. Joka sisälsi Australian pisimmän suoran tiepätkän eli pelkkää suoraa tietä 140,5kilometriä. Tino sai kunnian ajaa tämän pätkän. Lisäksi ajettiin läpi puuttoman alueen, jossa ei ole yhden ainutta puuta ja kasvillisuus minimissä. Tänään taitettiinki noin 600kilometriä melkein Norshamiin asti. Tällä kertaa päätettiin yöpyä tienvarressa, koska leirintäalueella oli niin suolaset hinnat, eikä haluttu maksaa. Löydettiin ihan mukava leiriytymispaikka, jossa oli muitakin leiriöitä. Leiri pystyy, nuotio ja ruuan valmistus. Meidän naapurit tuli höpöttelee midän kanssa, mikä oli ihan kiva, jotta tietää kenen kanssa sitä oikeen leiriytyy. Mulla oli maha erittäin kipeä jostain syystä ja sama Tinolla. Jostain mitä oltiin syöty tai juotu. Joku oli kaivanut metsään haudan näköisiä kuoppia ja illalla heitettiin juttua niistä, niin tuli vähän huonosti nukuttua, kun odotteli joskos sieltä joku tulee meitä noutamaan.

Sunnuntaina 5. toukokuuta ajatteiin Norshamiin, joka oli ainakin näin sunnuntaina ihan kuollut kaupunki. Käytiin katsomassa hevospatsas, jonka mukaan kaupunki on saanut nimensä, mutta iaka mitäänsanomaton se oli ja hyvät naurut saatiin. Lisäksi peltikamelit olivat aika pettymys, ei niin hienoja mitä odotettiin. Vielä 200km ajettavaa ja oltiin Esperancessa, jälleen juomavettä ja ruokaa saatavilla. Jes! Tosin tietty meidän onneks ruokakauppa oli sunnuntain vuoksi kiinni ja vain kalliimpi IGA auki. No päätettiin hakea IGAsta lounas ja odottaa maanantaille ruokavaraston täyttöä. Ostetiin makkaraa leivän päälle ja pekonijuustosämpylät. Minä siinä nälkäsenä ilman aamupalaa aloin heti syömään leipää ja siinä pari olin ehtinyt syödä ja Tino yhden niin Tino tokaisi, että leipä on aivan homeessa. No selvisi miksi edellisenä iltana oli maha ollut niin kipeä molemmilla. Menipä siinä ruokahalu, eikä kyseistä leipää olla enää ostettu. Päätettiin mennä Domeen kahville ja nettiin, ilmoittaa kotiin, että ollaan kunnossa, koska puhelimessa meillä ei ole ollut juuri kenttää koko matkan aikana. Tinolla enemmän kuin minulla. Netin jälkeen ajettiin Munglinupiin yöksi. Saatiin laitettua teltta katoksen alle varmuuden vuoksi sateen varalta. Tehtiin nuotio, mutta oli niin tuulista ja savu pyöri, joka suuntaan, joten päätettiin sammuttaa se ja mennä nukkumaan.

Maanantai 6.toukokuuta alkoi syömällä keittoa aamupalaksi. Käytiin rannalla aamukävelyllä ja napsimassa vähän kuvia. Ja Tino antoi mulle simpukan, jonka löysi :) Juotiin vielä kahvit ja sitten jatkettiin matkaa. Oli erittäin tylsä ajomatka. Käytiin Tinon kanssa läpi erilaisia kategorioita mies ja naisnäyttelijät, vihannekset, hedelmät, laulajia, kirjailjoita, salkkarihahmoja yms yms..lueskelin kirjaa ja Tino kuunteli musiikkia. Vihdoin päästiin Albanyyn asti. Ruokakauppaan ja syötiin kunnon lounas, mitä kaupasta ostettiin ja käytiin suihkussa. Mun suihkusta tuli kyllä todella pikainen, kun viereisessä suihkussa oli joku hullu nainen huutelemassa. Huuteli, että naiset on niin ällöttäviä. Puhui yksikseen ja kysyi minulta onko mulla kuumaa vettä. En vastannut ja kysyi moneen kertaan uudestaan ja puhunko edes englantia. Lopulta vastasin, että oli mulla kuumaa vettä, niin hän rupesi huutamaan, että ole iloinen plaa plaa. Kuulemma olivat katkaisseet hältä kuuman veden ja kun ei pääse suihkuun niin heidän vuoksi hän haisee abroginaalilta ja vaikka mitä lie tuli juttua. Minä pikaisesti puin vaatteet päälle ja poistuin suihkusta, kun en tiennyt missä vaiheessa täti tulee sieltä läpi :D No suihkusta se tuli ryminällä vihaisena ulos ja heitti jotkut likaiset kalsarit hanan päälle ja painui ulos :D Haettiin vielä Dan Murphysta vielä viinit matkaan ja jälleen etsimään leiripaikkaa.

Tosi kiva leiripaikka jälleen löydettiinki, koska Länsi-Australiassa on vaan niin kaunista ja vihreää luontoa. Me vietiinki viimeinen leiripaikka, joka oli jäljellä. Meidän leiri oli aution asuntovaunun tai oikeastaan bussin vieressä, jonka pihalla oli vaikka mitä tavaroita, mutta ei siellä kukaan asustellut. Illalla saksalaispariskunta liittyi meidän seuraan jälleen vähän nautiskelmaan viiniä ja höpisemään niitä näitä. Nähtiin jonkinlainen söpö pussirotta, joka hyppeli puissa ja tämä yksi tuli meidän tippuneiden pastan jämien perässä iltapalalle. Yöllä tällainen yritti päästä meidän telttaankin, kun meidän kylmälaukku oli teltan eteisessä. Lisäksi vähän pelotti viereinen autiovaunu, että kukas siellä oikeen asustelee ja tuleeko yöllä kotikäynnille. Että vähän levoton yö, mut tuli sitä jonkin verran nukuttua.

Tiistai-aamuna aamupalan yhteydessä tuli vanhempi pariskunta kyselemään, ollaanko kuultu säätiedotusta. Kertoivat, että oli hirmuista myrskyä luvattu tuulennopeus ties mitä ja vettä pitäisi tulla rankasti. Että parempi olisi yöpyä vähän kauempana merenrannasta, jos teltassa meinattaisiin nukkua. Ajettiin takaisin Albanyyn aamukahville ja nettiin, jotta voitaisiin ostaa liput Tenacious D:n keikalle ja tarkastaa säätiedotus. Sadettahan oli luvattu. Päätettiin ajaa Denmarkiin asti ja käydä Visitor Infossa kysymässä leiritymispaikoista ja missä voitaisiin leiriytyä suht kuivasti, jos myrsky yllättää. Päätettiin jälleen valmistaa perunoita ja sieniä nuotiolla Annan kanssa ja miekkoset sai hoitaa pihvit ja makkarat BBQ:ssa. No ruokaahan me tehtiin aivan liikaa, eikä jaksettu kaikkea syödä loppuun asti. Kun mahat oli täynnä siirryttiin katoksesta takaisin nuotion ääreen. Taas tuli aika mennä nukkuu ja minä menin edeltä telttaan. Tino lähti käymään vessassa taskulampun kanssa. Minä siinä sitte vaihtelin vaatteita, kun aloin kuulla ihme rapinaa. Hetken mietiskelin onko se sisä- vai ulkopuolelta. Ja enempiä ihmettelemättä päätin hypätä ulos, jos vaikka käärme sattuisi olemaan teltassa. Mitäänhän en sysipimeässä nähnyt. Tino sattui samalla hetkellä tulemaan vessasta takaisin ja tutkimaan, mikä siellä rapisee. No hiirihän se siellä juoksenteli kauhuissaan, kun ei ulos päässyt. Ei muuta kun hiirenmetsästystä sitten ennen nukkumaan menoa. Jouduttiin tyhjentää koko teltta, mutta jossain vaiheessa se kaveri oli ehtiny luikahtaa pihalle, kun ei me sitä enää sieltä löydetty. Yön aikana vähän tuli vettä, mutta mitään rankempaa sadetta ei saatu.

Keskiviikkona ajettiin Margaret Riveriin asti, joten aika autossa istumiseksi meni taas päivä. Ennen sitä käytiin Cape Leeuwinissa, jossa hollantilaiset ensimmäisen kerran astuivat Australian mantereelle, mutta eivät kuitenkaan jääneet sinne. Tai jotenki sinne päin se tarina meni. Margaret Riverissä käytiin katsomassa leirintäaluetta, mutta ilma oli jo niin sateinen ja myrskyisä, että päätettiin mennä hostelliin yöksi. Koska ei meidän teltta pitäisi niin rankkaa myrskyä, joka oli. Hostellista päätettiin ottaa kaksi yötä. Ihan ookoo hostelli, mitä nyt jotain lutikoita siellä asusteli sängyissä. Dominik oli meinaa aivan täynnä puremia. Vierivierekkäin puremaa. Torstaina oli vuorossa Margaret Riverin tehtaiden kiertäminen. Käytiin ensin Margaret River suklaatehtaalla syömässä suklaata, sieltä ajettiin viini-ja liköörimaistiaisiin sekä erilaisten hillojen ja öljyjen maistiaisiin. Seuraavaksi nougattehdas ja sen jälkeen olut panimolle. Oluen jälkeen oli juustojen vuoro ja viimeisenä vielä toinen olutpanimo. Siinä saatiin hyvin sateinen myrskyisä päivä kulumaan. Perjantaina oli tarkoitus ajaa enää viimiset  parisataa kilsaa Perthiin juhlimaan Tinon synttäreitä.

Matkakilometrejä tuli mittariin 4300, mutta jokaien kilometri oli sen arvoinen. Perthissä meillä oli varattuna hostelli Ocean Beach Backpackersistä, meillä oli nelisteen sama huone omalla jääkaapilla ja vessalla. Mitä luxusta! Nopeasti 5 minuutissa saatiin se erittäin kotoisaksi, kuten kuvasta voitte huomata :D Palaillaan taas!