Shepparton, Part 3

Ja Sheppartonissa elämä jatkuu. Lauantaina Mareella oli ratsastuskilpailut Elmoressa. Aamulla hoidettiin valmisteluja kilpailua varten. Laitettiin Humprey heppa kauniiksi ja tarkistettiin varusteet. Sillä aikaa miehet puolestaan pumppasivat tulvavettä pois pihalta. Tarkoitus oli ajaa kisoihin kahdella autolla Maree hevosen kanssa ja Tino, minä ja Gio toisella autolla, koska ajettaisiin käymään Bendigossa. Lahdin laittamaan omia tavaroita lahtovalmiiksi, kun puhelin soi. Tehtaalta soitettiin ja kysyttiin haluisinko tyoskennella yovuorossa ensi yona! No tottahan toki! Lahdin kertomaan muille pihalle ja vastassa odotti tama kurainen naky!!


Ukot olivat juuttunet vahan mutaan, kun Tino oli istunut perakarryssa :D

Tino kavi pikaisesti suihkussa, kiiruhdettiin tehtaan toimistolle hakemaan minulle tyokengat ja paperit taytettavaksi. Tino tuli mukaan ja kysäisi löytyisikö hänelle mitään hommaa ensi yöksi ja oli kuin olikin yksi vuoro lavottajana tarjolla. Hän lähti katsomaan Tinolle myös lainaksi työkenkiä, ennen kuin saataisiin omat ostettua maanantaina. Hän tuli takaisin ja kertoi, että heilla on ainoastaan yksi pari miesten kenkia, että parempi olisi mahtua jalkaan, jotta voi tulla toihin. No ne sattui olemaan juuri Tinon kokoiset! Eli molemmat saatiin rahakas lauantai yovuoro!!

Tyäjutut oli hoidettu ja matka jatkui Bendigoon. Bendigo oli erittain kaunis kaupunki! Todella erilainen kuin Shepparton. Natteja vanhoja rakennuksia, mutta myos uusia moderneja rakennuksia. Talla kertaa modernitkin oli kylla hienoja. Monessa kaupungissa tai kylassa nakee, kuinka nopeasti rakennetaan vanhan sekaan uutta, eika pyrita sailyttamaan kauniita vanhempia rakennuksia, saati sitten katsota sopivatko uudet rakennukset "linjaan" sekaan millaan lailla. Ja tama on vain turistin mielipide asiasta, ei ammattilaisen :D Kaytiin Bendigon mäkkärissä lounaalla, koska kerrankin Giolla oli mahdollisuus päästä hamppariaterialle, kun Maree ei ollut mukana. Hän ei voi sietää pikaruokaloita tai niiden hajua :D Käveltiin vähän ympäriinsä haettiin vielä jäätelöt, koska päivä oli jälleen erittäin kuuma ja sitten ajattiin takaisin Elmoreen, katsomaan Mareen kisaamista. Tietysti molemmat unohdettiin aurinkolasit ja hatut kotiin, kun kiireessä lähdettiin tehtaala käymään. Ja kisapaikalla oli erittain kuuma! Tino löysi autosta Gion aurinkolasit ja minä lainasin Mareen hattua. Mikä tyylikäs pariskunta. Kaytiin ostamassa pullo vetta, jossa luki 100% vettä.


Mareen testien jälkeen me kolme lähdettiin kotiin, jotta päästiin valmistautumaan yovuoroon. Illalla 10 aloitettiin perehdytyskierros tehtaalla. Meita taisi olla 8 perehdytettävää. Puettiin tyovaatteet ja korvatulpat päälle, hoidettiin käsien pesu ja astuttiin tehdasmölyyn. Siinä oli hyvä seurata perehdyttäjää, joka suurin piirtein juoksi edellä ja huuteli mikä on mikäkin paikka ja miten missäkin toimitaan. Eihän me kuultu sen melun ja korvatulppien läpi sanaakaan, ellei ollut suurin piirtein korva perehdyttäjän suussa kiinni. Sen jälkeen siirryttiin työpaikoille ilman, että tiedettiin, mitä edes tehdään. Yritettiin sitten seurata ja oppia muilta mita tehdä. Minä työskentelin persikkalinjalla ja Tino lavottajana. Tämä on sitä kunnon liukuhuhnatyötä. Elämäni pisimmät 8 tuntia seisoa liukuhihnalla ja poimia huonoja persikoita pois joukosta. Tinolla puolestaan 8 tuntia kului painamalla nappia. Työstä maksetaan erittäin hyvin, joten suomalaisella sisulla dollarin kuvat silmissä jaksetaan töitä tehdä. Suomeen nähden palkkataso tuntuu todella korkealta ja saadaan tienattua hyvät matkarahat. Sunnuntaina Tino soitti tehtaalle uudestaan ja kyseli olisiko toita seuraavalle yolle ja olihan siella, mutta minulle ei ollut mitaan, joten sain jaada kotiin nukkumaan vasymysta pois. Ja tietysti etsimaan meille seuraava majapaikkaa! Siina kylla valilla loytyy tyota kerraksen!

Maanantaina loydettiin yksi ilmoitus netista Gumtreestä, että huone olisi omatkotitalossa vuokrattavana. Soitettiin sinne ja sovittiin tapaaminen iltapaivalle kello 2. Maree ja Gio ei ollut kotosalla ja pyorista kumit puhki, joten jalkapatikalla 6 km paikan paalle. Vetta reppuun ja reppu selkaan, koska olihan jälleen 33 astetta lämmintä. Siinä talsiessa tehtaalta soitettiin ja kysyttiin yövuoroon ja kerrottiin, että tästä lähtien työskentelen joka yö niin kauan, että kertovat 2 päivän varoituksella töiden loppuvan. Jihaa! Huone oli mukava ja omistajakin myös (ainoa mutta satunnainen röökinpoltto sisällä), joten päätettin vuokrata huone viikoksi, joten asuminenkin on järjestetty. Mies tarjosi kyydin meille kauppaan, josta kaveltiin takaisin  heppafarmille 8km. Pakattiin rinkat ja muutettiin viela samana iltana, jotta olisi yovuoron jalkeen helppo paasta vain nukkumaan. Aika pikaisesti tuli lähdettyä Mareen ja Gion luota, mutta täytyy vielä ennen Sheppartonista lähtöä yrittää käydä moikkaamassa heitä.

Meidän vuokranantaja on erittäin mukava ja kiltti mies. Saadaan käyttää nettiä ja ruokaa kaapista, mitä vain halutaan. Yleensä vie meidät vielä iltaisin töihinkin ja kauppaan, jos on tarvetta. Meillä on myös uima-allas pihalla. Tosin päivät menee nukkuessa, joten ei olla vielä hyödynnetty tätä mukavuutta. Hän tekee kaikkensa, että viihdytään ja meillä on mukava olla. Jälleen kerran saatiin kohdata australialaisten ystävällisyys! Tino kertoi meidän Ulurun matkasuunnitelmista hänelle. Seuraavana päivänä kertoi, että oli soittanut sukulaiselleen Uluruun ja siellä olisi meille myos töitä tarjolla, jos vain ollaan kiinnostuneita. Tästä täytyy ottaa vielä enemmän selvää, mutta hyvältä kuulostaisi! Meillä tosiaan elämä rullaa tällä hetkellä paremmin kuin hyvin. Ja vaikea päättää, koska sitä palaisi Suomeen. Tällä hetkellä suunnitelmissa on työskennellä tehtaalla niin kauan kuin vuoroja riittää ja sen jälkeen jatkaa reissaamista eteenpäin. Eli kyllä täällä Australiassa vielä muutama kuukausi vierähtää :)

Voikaa hyvin! :)