Melbourne

Se on maaliskuun viimeinen päivä. Hurjaa vauhtia on mennyt tää aika täällä. Noin pari viikkoa Melbournessakin meni ihan hetkessä ja huomenna on tarkoitus aloittaa tän reissun ensimmäinen Roadtrip. Paljon jäi Melbournesta näkemättä näin lyhyessä ajassa ja pääsiäinen sotki hieman suunnitelmia, mutta rahaa on palanut senkin edestä, joten on aikakin jo jatkaa etiäpän kohti uusia maisemia.

Kyllä me jotain ollaan kuitenkin tehty. Keskiviikkona käytiin Melbournen Suomiseuralla kurkaamassa millainen meininki siellä on. Yleensä suomiseura kokoontuu keskiviikkoisin 10-12 ja välillä viikonloppuisin, kun järjestävät tapahtumia. Heidän tilansa sijaitsevat Altonassa, joten täytyi mennä junalla täältä Melbounen keskustasta. Ensin juna Newportiin ja siellä vaihto Altonan junaan. Päästiin vihdoin perille ja nähtiin seurueen jäsenet, niin pelkkä eläkeläisseurahan se oli :D No siinä vähän rupateltiin näiden suomenaustralialaisten kanssa niitä näitä hienolla suomi-enkku sekoituksella. Monet olivat olleet jo 55 vuotta täällä. Tino pelaili ukkojen kanssa biljardia ja minkin yhden pelin Tinon parina. Suomi-kaupasta ostettiin karjalanpiirakoita ja ruisleipää. Kallista oli, mutta kyllä maistui! Lähdettiin vielä kävelemään Altonan rantaan, koska ei olla nähty merta pitkään aikaan, kun sisämaassa ollaan matkusteltu viime kuukaudet. Löydettiin vaikka mitä ihmeellistä merenelävää rannalta, mitä merivesi on huuhtonut rantaan. Kaikista oudoin löytö oli läpinäkyvä "makkara", semmoiselta hyytelöltä se tuntui. Myöhemmin katsottiin Googlesta ja oli vissiin jonkinlaisen merietanan munia. Lisäksi nähtii aika iso meduusa, mutta se oli pässyt hengestään. 

Torstaina käytiin katsomassa paikallinen Victoria Queen Market, mutta tällä kertaa oltiin liian myöhään liikenteessä, joten he olivat jo sulkemassa toria. Toisaalta ei nähty todellista toria, mutta toisaalta saatiin vihanneksia halvalla, koska osa myyjistä halusi myydä tuotteet pilkkahintaan pois. Muun muassa pussillinen chilejä lähti 50 sentillä :D Kaikki Melbournen museot jäi näkemättä, kun aikamoiseksi juhlinnaksi meni tää aika täällä. Paljon ollaan tavattu ruotsalaisia reissajia, joiden kanssa ollaan vietty aikaa myös tuolla Melbournen yöelämässä.

Perjantaina Tinon oli tarkoitus lähteä Suomiseuralle osallistumaan biljardikilpailuun, mutta matka tyssäsi lyhyeen, koska junia meni pääsiäisen vuoksi todella huonosti. Lisäksi viikonlopun aikana järjestettiin australian eri suomiseurojen välinen turnaus mm. pesäpallossa. Me päätettiin jättää välistä ja viettää aikaa täällä Melbournessa. Launtaina lähdettiinkin telttaostoksille. Googletin lähimmän K-Mart kaupan Melbournessa ja sinne oli 6km matka. Päivälenkki tuli siinä kävellessä edestakaisin, mutta kannatti. Oisihan niitä ratikoitakin mennyt, mutta kun säästölinjalla ollaan, niin mehän kävellään. Läydettiin makuupussit 12 dollarilla kappale ja teltta kustansi 29 dollaria. Ei paha! Ei tosiaankaan hyvää laatua, mutta niillä on pärjättävä. Käytiin myös ensimmäistä kertaa Ikeassa Australiassa. Löydettiin glögiä, näkkäreitä, korvapuusteja ja sillejä sekä muita "ruotsalaisia" ruokia. Hinnat oli kuitenkin sitä luokkaa, että ne saivat jäädä hyllyyn. Tinolle teki tiukka jättää Kallen mätitahna, mutta ei siitä raaskinut maksaa. Glögi lähti mukaan sekä sateenvarjo ja tyyny meidän Roadtrippiä varten. Ja tietty Tino osti Ikean dollarin hodarin.

Täällä Melbournessa on menossa komediafestivaalit ja sunnuntaina pidettiin puolentoista tunnin ilmainen esitys Fed Squarella. Uteliaana lähdettiin katsomaan. Ja todella erilaistahan se oli. Enemmänkin komediateatteria ja me odotettiin enemmänkin stand up -komiikkaa. Eipä me pahemmin naurettu, mutta kyllä niillä muutamia ihan hyviä juttuja oli. Kyllä me mieluummin Hedbergiä ja Leikolaa lähettäisiin katsomaan.

Huhtikuu aloitetaankin täysin uudella tavalla. Aamulla 10 aikaan Maylis tulee hakemaan meitä hostellin edestä ja lähdemme ajamaan Great Ocean Roadia Adelaidea kohti. Matkaseuraa emme tunne, löydettiin hänet netistä. Joten toivotaan parasta! Huomenna pysähdytään Bells Beachille katsomaan surffikilpailuja, mutta siitä eteenpäin mennään kuskimme matkassa. Pyykit on pesty ja rinkat muutamia juttuja vaille pakattu. Montakohan kertaa ollaan oikeasti jo noi rinkat pakattu! Tänä yönä hyvät yöunet, koska seuraavat hytistään teltassa. Täällä päin on aika vilpoisat yöt ja päivälläkin yleensä ollut semmoista 24 astetta lämmintä ja sateita riittänyt. Täällä ollaan eletty kuin Suomen kesässä, mutta suuntana on lämpö, meri ja ranta. Kuultiin huhuja, että Suomessa ei vielä ole keväästä saati kesästä tietoa, joten ei meillä vielä taida olla ihan hirveä kiire tulla takaisin täältä. Katsokaa, kukas me löydettiin ratikan kyljestä?

Terveisiä täältä Australiasta ja toivotaan, että se kesä löytää Suomeenkin pian! :)

Melbournessa seikkailua!

Melbourne on ihana kaupunki! Vähän tuntuu kuin koto Suomessa olisi. Tämä kaupunki on saanut paljon Eurooppalasia vaikutteita. Myös ilmat ovat olleet kuin Suomen kesä yleensä, ei sellainen kuin sateinen kesä 2011 oli. Yövymme Nomads All Nations hostellissa, joka osoittautui yllättävän hyväksi hostelliksi. Sängyt on hyvät nukkua, koska näyttäisivät olevan juuri uusittu. Keittiö tosin on liian pieni näin isolle porukalle, joka täällä yöpyy. Pasta ja riisi sekä tee ja kahvi ovat tarjolla ilmaiseksi. Todettiin sen verran viihtyisäksi, että päätettiin viipyä täällä ainakin 1.huhtikuuta saakka ja katsoa sitten reissukuvioita uudelleen. Tosin viikko täällä maksaa 210 dollaria per nuppi, että meidän matkabudjetille aivan liian kallista, joten jonnekin on siirryttävä ellei töitä löydetä. Löysin kyllä ison kukkaron, mutta oli liian paljon rahaa painona, ettei se lähtenyt mun mukaan. :)

Nitro Circus Geelongissa oli huima. Siellä ne maailmanhuiput erinäköisillä pyörillä, skeitti- ja potkulaudoilla sekä moottoripyörillä hyppivät rampeista ja heittelivät temppuja toisen perään. Backflippejä, frontflippejä mitä niitä nyt onkaan. Kaatumisiakin nähtiin, muttei onneksi loukkaantumisia. Videolta tosin näyttivät aikaisempien näytösten loukkaantumisia, mitä missäkin tempussa on aikaisemmin sattunut eli miten on jalka mennyt poikki tai laskeuduttu patjan sijasta kovalle alustalle. Hurjaa! Tino pääsi kuvaan Street Bike Tommyn ja minäkin yritin nimmaria saada käsivarteen, mutta sain pelkät yläfemmat kahdesti, kun ei se tajunnut, että nimmaria halusin, kun laidan yli kurkottelin :D Torstaina kierreltiin Melbournessa ja istuttiin Fed Squarella, kun siellä on ilmainen netti käytettävänä. Yritettiin selvitellä, mihin perjantai aamuna lähdetään, mutta päädyimme varaamaan hostellista pari yötä lisää. Illalla katseltiin leffa ja sen jälkeen vain nukuttiin kunnon pitkät yöunet pitkästä aikaa!

Perjantaina jatkettiin Melbournen läpikäymistä. Käytiin muun muassa ostoskeskuksissa ja kirjasto katsastamassa. Illalla suunnattiin kolmen ruotsalaisen kanssa keskustaan baariin, joka oli tupaten täynnä porukkaa. Kivaa oli kuitenkin! Launtaina hypättiin ilmaiseen metroon, joka kulkee Melbournen keskustaa ympäri näyttäen nähtävyyksi. Metro toimii hop on off systeemillä, joten me jatkettiin aina Melbournen satamaan asti ja käytiin siellä ostoskeskuksessa pyörimässä. Piipahdettiin myös ensimmäistä kertaa tällä reissulla jäähalilla. Hauska oli katsoa, kun ei siellä kukaan osannut luistella saati sitten edes sitoa luistimia kunnolla, jolloin olisi vähän tukeakin niissä nilkoissa. Lapsilla oli hauskoja kehikkoja, joiden varassa opettelivat luistelemaan.

Illalla käytiin ostamassa pänikät viiniä. Minulle oma, Tinolle oma ja ruotsalaiset ja belgialainen tyttö ostivat myös omansa. Semmoisen 4-5l viinipänikän saa halvimmillaan 11 dollarilla. Kamalan makuistahan se on, mutta sopii hyvin reissukukkarolle. No siitä ilosta ei ehditty kauaa nauttia, kun respan ukko marssi sisälle ja otti meidän viinit veks. Yritettiin kysyä, jos saataisin viedä ne jääkaappiin. Vaihtoehtona oli viinit takaisin, pakkaa tavarat ja ulos hostellista tai luovuta viinit kiltisti ja pysy hostellissa. Se leikki loppu lyhyeen. Tino tosin istui hiljaa sängyllään, kun me muut luovutettiin päniköitä. Myöhemmin tokaisi, että hänen pänikkänsä on vielä tallella. Sattui olemaan muovipussissa piilossa ikkunalaudalla. Lopulta käytiin U Barissa yhdillä ja tultiin hostelliin nukkumaan. Seuraavana päivänä ruotsalainen huonetoverimme kävi kysymässä, mitä niille takavarikoiduille viineille tehdään. Niin vastauksen oli, että lahjoitetaan henkilökunnalle. No ei ihme, että kelpasi herralle meidän monen litran viinit! Toivottavasti on hyvä ilmasen viinan virkistys bileet.

Sunnuntaina Tinolla oli vähän heikko happi ja vietteli päivää omassa kolossaan. Minä puolestani suuntasin kaupungille jatkamaan turistikierrosta. Tällä kertaa kävelin joenvartta pitkin. Lisää taidetta, arkkitehtuuria, lisää mustia joutsenia. Joen varteen oli pystytetty useampi ruokakoju, joissa tarjoiltiin ruokaa ympäri maailman. Eri Eurooppalaista, Afrikkalaista ja Aasialaista perinneruokaa, mutta suomalaista ei löytynyt. Hinnat olivat huimaavat, joten tällä budjetilla niitä ei tullut maisteltua. Fed Squarella päästyäni selvisi, että oli kulttuurifestivaali menossa. Siellä oli toimipiste, jossa sanoivat puhuvansa 75 kieltä. Harmittaa jälkeenpäin, kun en mennyt kysymään puhuvatko suomea. Nyt en saa koskaan tietää. Illalla katseltiin leffaa hostellin TV huoneessa muiden reissaajien kanssa. Huoneessa sattui olemaan tosi juopunut nuori mies, jonka keikkumista ja tuolilta valumista aikamme katseltiin ja yritettiin herätelläkin. Lopulta kävin sanomassa respassa, että kaveri ei taida voida oikeen hyvin, siinä toivossa, että he voisivat saattaa miehen huoneeseen nukkumaan humalaansa pois. Myöhemmin kuulin, että hyvä aikeeni päättyikin huonosti, koska tämä inhottava respan mies oli päättänyt heittää hänet ulos hostellista keskelle Melbournen kaupungin yötä! Ei sellaisessa kunnossa olevaa henkilöä saisi yksin minnekään jättää! Hieman huonoa omaatuntoa tuli kyllä podettua, enkä jatkossa kyllä toimi samalla tavalla, vaikka tarkoitus hyvä olikin.

Maanantaina oli erittäin kaunis urinkoinen päivä. Lähdettiin kävelemään kohti Melbournen Botanic Gardenia. Matkalla törmättiin brittiläiseen Adam Smith nimiseen nuoreen kokkiin. Hän on juuri aloittanut "The Real Junk Food" -projektin. Hän kokkaa ruokaa käytämällä australian julkisia ruuantekopaikkoja hyväkseen, jotka ovat todella erinomaiset ja siistit. Hän valmistaa annokset ruokakaupoilta saaduista lahjoituksista eli ruuasta, joka ei kelpaa myytäväksi, vaan menisi muussa tapauksessa roskikseen. Jokahan ei sinne kuulu, koska suurin osa siitä on aivan syöntikelpoista! Valmiit annokset hän jakaa ilmaiseksi kodittomille, reissaajille ja muille, jotka sattuvat ohi kulkemaan. Kaikki toiminta tapahtuu lahjoitusten varassa ja vapaaehtoistyöntekijöiden voimin. Halutessaan voi ruuasta maksaa tukeakseen toimintaa mm. ruokakipot, aterimet yms kuitenkin maksavat. Hänellä on omat Facebook-sivut, josta voi lukea aiheesta lisää. Me päädyttiin maistamaan yhtä hänen kokkaustaan, joka oli todella hyvää kasviksista valmistettua. Pääsiäismaanantaina hän kokkaa uudestaan, joten taidetaan mennä uudestaan maistelemaan hänen herkkujaan.

Botanic Garden oli jälleen upea ja kaunis puisto. Keskellä olevassa lammessa uiskenteli lisää musta joutsenia, mutta pongattiin myös kolme kilpikonnaa! Siellä ne polskutteli rennosti, ilman kiirettä yhtään mihinkään. Rohkeimmat pääpinnalla.

Käveltiin puiston läpi ja päädyttiin sotamuistomerkille, joka ei kyllä ollut läheskään yhtä upea kuin Canberrassa, mutta näki sieltä vähän korkeammalta Melbournen maisemia. Muistomerkiltä jatkettiin Queen Victoria Marketille, mutta se onkin maanantaisin suljettu, joten täytyy joku toinen päivä käydä ostamassa sieltä tuoreita vihanneksia ja hedelmiä ruuanvalmistukseen. Jouduimme siis tyytymään Coles ruokakaupan hevi-valikoimaan.

Poikettiin Sugar Station karkkikaupassa ja ostettiin ihan muutama karkki. Koska siellä oli salmiakkia!! Sen 185g pussin hinnaksi tuli 5,10$, kun kilohinta oli huikeat 27,50 dollaria! Suomessa karkki on edelleenkin halpaa tänne verrattuna. Tän päivän turistikierros pulkassa, huomenna jatketaan! :)

Melbourne, Formulat ja uudet tuulet!

Jaahas mitäs me ollaan taas parin viikon aikana puuhailtu. Ainakin töissä ollaan käyty. Minäkin pääsin pois persikkalinjalta tekemään hedelmäsalaattia, mikä oli paljon helpompaa työtä aikasempaan verrattuna.  Tino on puolestaan ollut siellä kahden erin osaston välillä aina, kun ovat tarvinneet.Välillä tosiaan tuntui, että itse osattaisiin hoitaa hommat paremmin, kuin kukaan muu siellä. Niin sekavasti johdettu hoidettu ja järjestetty koko tehtaan toiminta. Kukaan ei tiedä mistään mitään, eikä työaikaa käytetä mitenkään tehokkaasti. Mutta se ei ollut meillä ongelma, me vaan tehtiin mitä piti ja pudisteltiin päätä sille touhulle. Viikonloppu meillä oli vapaata ja lähettiin lauantaina ulos katsastamaan Sheppartonin yöelämä. Hienostihan se lähti, kun taksilla päästiin keskustaan ja lähdettiin nostamaan rahaa kavereita odotellessa, niin huomasin, että henkkarit on jäänyt kämpille. Täällä ei baariin ole asiaa ilman niitä, koska täällä henkkarit skannataan koneelle sisäänmentäessä, joten ne kysytään kaikilta iästä riippumatta. No anyway, soitettiin uusi taksi henkkareiden takia ja hypättiin taksiin, josta meidän kaverit sattuivat tulemaan ulos. Selitettiin pikaisesti tilanne ja sanottiin, että ollaan pian takaisin. Kun saavuttiin baarille takaisin, niin selvisi, että myös Romain oli unohtanut henkkarit kotiin ja joutunut lähtemään taksilla käymään kotona! :D Noh loppu ilta menikin höpistessä, juodessa ja tanssiessa. Tavattiin myös Clairen ja Romainin kämppis Graig, joka oli erittäin mukava ja sattui olemaan meidän seuraava vuokraisäntä. Kotiin lähettiin pizzojen kera.

Sunnuntaina Sheppartonin Victoria Lake puistossa näytettiin animaatio klassikko Kaunotar ja Hirviö, jota lähdettiin Romainin ja Clairen kanssa katsomaan. Elokuva näytettiin siis ulkosalla erikseen rakennetulta screeniltä. Päästiin vihdoin Tinon kanssa tämmöiseenkin leffateatteriin :) Lisäksi sovittiin seuraavista vuokrajärjestelyistä, että muutettaisiin maanantaina Graigin, Ashleyn, Clairen ja Romainin kanssa samaan asuntoon Kirsten streetille. Asunto oli erittäin mukava ja kämppikset myös, joten siellä olisi voinut pitempääkin viihtyä, jos töitä vain olisi. Nukuttiin ensimmäinen viikko semmoisella 5cm retkipatjalla. Tyynyt tuli huoneen mukana, mutta peittoja ei ollut ja mehän lähdettiin reissuun ilman makuupusseja, joten peittona toimi pyyhkeet ja Tinon hupparit. Alkuviikosta oli huimia helteitä, joten ei peittoja edes tarvinnut, kun hikoiltiin kuin mitkäkin. Loppuviikosta alkoi kuitenkin syksy näyttää merkkejään. Yöksi sai pukea golleget ja hupparit ja silti paleltiin! Se on sitä reissaamista. Luxuksesta on luovuttu. Useampaan otteeseen on ollut ikävä meidän uutta sänkyä, omia tyynyjä ja paksua peittoa, jonka alle voi käärityä. Noh sitä saadaan vielä odotella ja nukkua siellä, mitä on tarjolla. Työt loppu torstaina, kun sesonki alkaa olla ohi, joten jäätiin odottelemaan ensi viikkoon soittoa, jos vielä töitä olisi tarjolla.

Sunnuntaina lähdettiin aikasin aamulla Melbourneen katsomaan Formuloita ja Kimi Räikköstä. Claire ja Romain tulivat samalla junalla Melbourneen, mutta formulat he jättivät väliin. Heidän tarkoituksenaan on suunnata torstaina 21.päivä Aasiaan 5 viikkoa, joten ainakin toistaiseksi jouduttiin sanomaan hyvästit yksille parhaimmille ihmisille tällä reissulla. Rankkaa ;( Toivottavasti vielä nähdään täällä Australiassa, mutta vähintään sitten Euroopassa täytyy suunnitella treffit :)  Formuloissa oli kyllä aivan mahtavaa! Vaikka olikin kylmä. Joutui ihan pipon laittaa päähän ja kuoritakin  päälle. Onneks oltiin huhuista kuultu, että yhden päivän aikana Melbournessa on neljä vuodenaikaa. Tuli todistettua todeksi! Lähdettiin sinne kahdestaan, mutta törmättiin Nummelasta kotoisin olevaan kaveriin paikan päällä. Päädyttiin siis suomalaiseen porukkaan, jossa oli pari ruotsalaista, kannustamaan Räikköstä voittoon. Ja hienoahan se oli! Tuli vieressä olijoille selväksi, mistä ollaan kotoisin ja ketä kannustetaan.
Ei voinut jäädä epäselväksi. Alkoi siinä aussiseuruekin viimisillä kierroksilla jo uskoa Suomen voittoon ja nostella maljaa Suomelle! Ja sitten kun se voitto tuli! Voi sitä riehumisen ja huudon määrää! Varsinkin, kun ei yhtään osattu odottaa, että Räikkönen voisi ajaa kultapallile! Tullaan aina muistamaan Formulat 2013 Melbournessa! Paikan päällä Albert parkissa käytiin vielä formuloiden jälkeen katsomassa esimakua Nitrocircuksesta, jonne meillä on myös liput ostettuna. Tämän jälkeen suunnattiin tämän suomalaisen porukan yliopiston kampukselle jatkaa iltaa ja vielä käymään baarissa. Aamulla seitsemän aikaa otettiin kolmen tunnin juna-bussi yhdistelmä takaisin kotiin Sheppartoniin. Saavuttiin väsyneinä yli vuorokauden valvonneina taas yhden uskomattamona kokemuksen rikkaampina kotiin hetkeksi nukkumaan ja selvittämään, mitä seuraavaksi.

Tiistaina päätettiin lähteä käymään tehtaalla palauttamassa työkamat ja tiedustelemassa töistä. Päätettiin palauttaa työpaidat ja avaimet, koska turha meidän on istua puhelinvahtina ja odottaa mahdollista soittoa, jota ei välttämättä tule. Tämän jälkeen pikaisesti kahvilaan nettiin, selvittämään mitä meinataan keskiviikkona touhuta. Kaikki avoinna. Hetken pohdinnan jälkeen päätettin jättää hyvästit Shepille ja ottaa Melbournesta pariksi yöksi hostelli. Aamujunalla Melbourneen ja sieltä Geelongiin, jossa meillä on Nitrocircus tapahtuma keskiviikkoiltana. Meillä on pikaisen kertynyt tuota tavaraa, kun rinkat painaa 17kg ja tuo lisäkassi noin 10 kiloa. Kovasti yritetään olla ostamatta painoa ja keventää rinkkoja tavaroista, joita ei enää tarvita. Hankalaa!Keskiviikkona taksi tuli hakemaan 5.30 Kirsten streetiltä ja juna lähti 6.30 kohti Melbournea. Nooh Melbourneen saavuttiin noin 10 aikaa aamusta. Selvitettiin Geelongin junien aikataulu ja nyt odotellaan Gloria Jean's Coffeessa hostelliin kirjautumista kahvin kera. Nyt ollaan taas reissun päällä, eikä tiedetä perjantaita pidemmälle, missä ollaan ja missä tullaan menemään. Epätietoisuus on välillä parasta tässä reissamisessa, koska kaikki on avoinna ja voi mennä minne huvittaa. Toisaalta se on myös raskasta ja uuvuttavaa suunnitella ja järjestellä reissua. Uskomattomalta tuntuu, että 5 kuukautta ollaan jo reissattu, eikä vieläkään tiedetä, koska sitä Suomeen koitutuisi. Tänään keskitytään Nitrocircukseen ja huomenna pohditaan lisää, mitä perjantai tuo tullessaan!

Hyvää kevättä kaikille!

PS. Äiti bongattiin nyt se musta joutsen. :)

Shepparton, Part 3

Ja Sheppartonissa elämä jatkuu. Lauantaina Mareella oli ratsastuskilpailut Elmoressa. Aamulla hoidettiin valmisteluja kilpailua varten. Laitettiin Humprey heppa kauniiksi ja tarkistettiin varusteet. Sillä aikaa miehet puolestaan pumppasivat tulvavettä pois pihalta. Tarkoitus oli ajaa kisoihin kahdella autolla Maree hevosen kanssa ja Tino, minä ja Gio toisella autolla, koska ajettaisiin käymään Bendigossa. Lahdin laittamaan omia tavaroita lahtovalmiiksi, kun puhelin soi. Tehtaalta soitettiin ja kysyttiin haluisinko tyoskennella yovuorossa ensi yona! No tottahan toki! Lahdin kertomaan muille pihalle ja vastassa odotti tama kurainen naky!!


Ukot olivat juuttunet vahan mutaan, kun Tino oli istunut perakarryssa :D

Tino kavi pikaisesti suihkussa, kiiruhdettiin tehtaan toimistolle hakemaan minulle tyokengat ja paperit taytettavaksi. Tino tuli mukaan ja kysäisi löytyisikö hänelle mitään hommaa ensi yöksi ja oli kuin olikin yksi vuoro lavottajana tarjolla. Hän lähti katsomaan Tinolle myös lainaksi työkenkiä, ennen kuin saataisiin omat ostettua maanantaina. Hän tuli takaisin ja kertoi, että heilla on ainoastaan yksi pari miesten kenkia, että parempi olisi mahtua jalkaan, jotta voi tulla toihin. No ne sattui olemaan juuri Tinon kokoiset! Eli molemmat saatiin rahakas lauantai yovuoro!!

Tyäjutut oli hoidettu ja matka jatkui Bendigoon. Bendigo oli erittain kaunis kaupunki! Todella erilainen kuin Shepparton. Natteja vanhoja rakennuksia, mutta myos uusia moderneja rakennuksia. Talla kertaa modernitkin oli kylla hienoja. Monessa kaupungissa tai kylassa nakee, kuinka nopeasti rakennetaan vanhan sekaan uutta, eika pyrita sailyttamaan kauniita vanhempia rakennuksia, saati sitten katsota sopivatko uudet rakennukset "linjaan" sekaan millaan lailla. Ja tama on vain turistin mielipide asiasta, ei ammattilaisen :D Kaytiin Bendigon mäkkärissä lounaalla, koska kerrankin Giolla oli mahdollisuus päästä hamppariaterialle, kun Maree ei ollut mukana. Hän ei voi sietää pikaruokaloita tai niiden hajua :D Käveltiin vähän ympäriinsä haettiin vielä jäätelöt, koska päivä oli jälleen erittäin kuuma ja sitten ajattiin takaisin Elmoreen, katsomaan Mareen kisaamista. Tietysti molemmat unohdettiin aurinkolasit ja hatut kotiin, kun kiireessä lähdettiin tehtaala käymään. Ja kisapaikalla oli erittain kuuma! Tino löysi autosta Gion aurinkolasit ja minä lainasin Mareen hattua. Mikä tyylikäs pariskunta. Kaytiin ostamassa pullo vetta, jossa luki 100% vettä.


Mareen testien jälkeen me kolme lähdettiin kotiin, jotta päästiin valmistautumaan yovuoroon. Illalla 10 aloitettiin perehdytyskierros tehtaalla. Meita taisi olla 8 perehdytettävää. Puettiin tyovaatteet ja korvatulpat päälle, hoidettiin käsien pesu ja astuttiin tehdasmölyyn. Siinä oli hyvä seurata perehdyttäjää, joka suurin piirtein juoksi edellä ja huuteli mikä on mikäkin paikka ja miten missäkin toimitaan. Eihän me kuultu sen melun ja korvatulppien läpi sanaakaan, ellei ollut suurin piirtein korva perehdyttäjän suussa kiinni. Sen jälkeen siirryttiin työpaikoille ilman, että tiedettiin, mitä edes tehdään. Yritettiin sitten seurata ja oppia muilta mita tehdä. Minä työskentelin persikkalinjalla ja Tino lavottajana. Tämä on sitä kunnon liukuhuhnatyötä. Elämäni pisimmät 8 tuntia seisoa liukuhihnalla ja poimia huonoja persikoita pois joukosta. Tinolla puolestaan 8 tuntia kului painamalla nappia. Työstä maksetaan erittäin hyvin, joten suomalaisella sisulla dollarin kuvat silmissä jaksetaan töitä tehdä. Suomeen nähden palkkataso tuntuu todella korkealta ja saadaan tienattua hyvät matkarahat. Sunnuntaina Tino soitti tehtaalle uudestaan ja kyseli olisiko toita seuraavalle yolle ja olihan siella, mutta minulle ei ollut mitaan, joten sain jaada kotiin nukkumaan vasymysta pois. Ja tietysti etsimaan meille seuraava majapaikkaa! Siina kylla valilla loytyy tyota kerraksen!

Maanantaina loydettiin yksi ilmoitus netista Gumtreestä, että huone olisi omatkotitalossa vuokrattavana. Soitettiin sinne ja sovittiin tapaaminen iltapaivalle kello 2. Maree ja Gio ei ollut kotosalla ja pyorista kumit puhki, joten jalkapatikalla 6 km paikan paalle. Vetta reppuun ja reppu selkaan, koska olihan jälleen 33 astetta lämmintä. Siinä talsiessa tehtaalta soitettiin ja kysyttiin yövuoroon ja kerrottiin, että tästä lähtien työskentelen joka yö niin kauan, että kertovat 2 päivän varoituksella töiden loppuvan. Jihaa! Huone oli mukava ja omistajakin myös (ainoa mutta satunnainen röökinpoltto sisällä), joten päätettin vuokrata huone viikoksi, joten asuminenkin on järjestetty. Mies tarjosi kyydin meille kauppaan, josta kaveltiin takaisin  heppafarmille 8km. Pakattiin rinkat ja muutettiin viela samana iltana, jotta olisi yovuoron jalkeen helppo paasta vain nukkumaan. Aika pikaisesti tuli lähdettyä Mareen ja Gion luota, mutta täytyy vielä ennen Sheppartonista lähtöä yrittää käydä moikkaamassa heitä.

Meidän vuokranantaja on erittäin mukava ja kiltti mies. Saadaan käyttää nettiä ja ruokaa kaapista, mitä vain halutaan. Yleensä vie meidät vielä iltaisin töihinkin ja kauppaan, jos on tarvetta. Meillä on myös uima-allas pihalla. Tosin päivät menee nukkuessa, joten ei olla vielä hyödynnetty tätä mukavuutta. Hän tekee kaikkensa, että viihdytään ja meillä on mukava olla. Jälleen kerran saatiin kohdata australialaisten ystävällisyys! Tino kertoi meidän Ulurun matkasuunnitelmista hänelle. Seuraavana päivänä kertoi, että oli soittanut sukulaiselleen Uluruun ja siellä olisi meille myos töitä tarjolla, jos vain ollaan kiinnostuneita. Tästä täytyy ottaa vielä enemmän selvää, mutta hyvältä kuulostaisi! Meillä tosiaan elämä rullaa tällä hetkellä paremmin kuin hyvin. Ja vaikea päättää, koska sitä palaisi Suomeen. Tällä hetkellä suunnitelmissa on työskennellä tehtaalla niin kauan kuin vuoroja riittää ja sen jälkeen jatkaa reissaamista eteenpäin. Eli kyllä täällä Australiassa vielä muutama kuukausi vierähtää :)

Voikaa hyvin! :)