Old Cooma St!

Nyt ollaan melkein kuukauden päivät oltu Canberran suunnalla. Ensimmäiseksi surullisemmat uutiset. Eli ei pikkupossua sit kai vaivannutkaan pelkkä ummetus ja pikkuinen nukkui pois muutamia päiviä myöhemmin :( Myös mamipossu sairastui paria päivää myöhemmin, mutta toivotaan parasta, koska puhaltelee jo kuplia juomakipossaan sekä suostuu syömään. Eli näyttää paremmalta päiväpäivältä että eiköhän tauti lannistu :) Jaahas mitäs kaikkea me ollaankaan tässä parin viikon aikana taas touhuttu. Tekemistä riittää ja on vaikea istua alas kirjoittamaan saati muistaa kaikkea :D

Ainakin yhtenä erittäin kuumana yli 40 asteen päivänä vielä Lizillä ollessa, päätettiin käydä katsomassa Nasan Space Centeriä. Ajettiin navigaattorin kanssa keskelle ei mitään, kun se väitti, että kohde vasemmalla puolelle, eikä siellä näkynyt mitään muuta kuin peltoa!! Pariin otteeseen mietittiin ollaankohan ihan eksyssissä, mutta päätettiin ajaa tienpäähän ja siellähän se pieni avaruuskeskus oli. Odotettiin jotain isompaa, mutta melko pieni paikka se oli. Ainakin tuli nähtyä, mitä avaruudessa syödään, käydään vessassa, tietoa mm Marsista ja sen semmoista.
 Moon Rock Cafessa käytiin syömässä hampparit, jotka oli kyllä todellinen pettymys. Mutta ainakin siellä oli kunnon ilmastointi, eikä sieltä kyllä meinannut voida tulla ulos kuumuuteen, kun tuntui, että olisi saunaan astunut! Pakko oli kuitenkin lähteä, koska jälleen alkoi näyttää pahalta tulipalojen varalta ja oltiin tosiaan keskellä peltoja. Piipahdettiin eläinpuiston porteilla paluumatkalla, mutta se oli suljettu. Syynä "Extreme Fire Danger". Päätettiin pistää talla pohjaan ja ajaa takaisin ihmisten ilmoille ennen kuin tiet suljetaan, mitä tehdään, kun varoituksia annetaan, etteivät ihmiset menisi niille alueille. Päätettiin piipahtaa vielä vanhalla parlamentti talolla ennen kotiin paluuta. Taas paikka jossa vierähti enemmän aikaa kuin odotettiin. Ehkä myös siksi, että päädyttiin leikkimään erilaisten asusteiden kanssa :D




Lauantaina muutettiinkin Lizin siskon luokse pihamökkiin Old Cooma Streetille, joka on oikeestaan aika mukava paikka asustella kaikkine miljoonine elokuvineen, joista Tino on saanut nauttia. Minä en Star Wars maratonista ole niin välittänyt. :D Siellä ollaan eletty kahdestaan parin hiiren, parin ison Huntsman-hämäkin sekä muiden pienempien hämähäkkien, skorpionien ja sammakoiden kera. Vielä käärmettä ei olla sisällä nähty :D Kenguru tosin oli etuovella Tinoa vastassa, kun Tino tuli mökkeröstä ulos. Siinä sitten melkein naamat vastakkain ihmettelivät.

Tämä kuvassa oleva skorpioni löytyi Clairen huoneen seinästä ja alla oleva Huntsman-hämäkki löytyi meidän makkarin seinästä. Naulan reiästä jalan kohdalla voi päätellä, ettei ollut mikään pikkuinen kaveri. On vähän joutunut nostamaan sietokykyä hämähäkkien suhteen täällä, eikä pikkuiset enää tunnu missään :D Ja näitä hämähäkkejä ei saisi tappaa, koska ne syö tuholaisia ja torakoita, minkä voi nimestäkin päätellä. Tämä kaveri sai kyllä lähteä meidän makkarista ja toinen samanlainen keittiöstä paremille metsästysmaille "raidin" saattelemana.

 Täällä Ruthin ja Tomin luona ollaan asusteltu Celinen ja Clairen kanssa, jotka ovat myös helppareina täällä. Erittäin hauskoja tyttöjä ja varmasti tullaan pitämään yhteyttä jatkossakin. Ainakin toivottavasti.

Yhtenä sunnuntaina pääsin Ruthin ja Lizin mukaan näiden ratsastusklubin tapahtumaan, joka on kerran kuussa. Tarkoituksen oli ratsastaa Australian luonnonpuistossa noin 1,5h lenkki. Tämä 9 henkinen seurue ei kuitenkaan päässyt 300m pidemmälle kuin eräs nuori hevonen sai pukittelukohtauksen ja tyttö tippui selästä. Siinä sitten järkättiin ambulanssia paikalle ja se retki päättyi siihen. Aluksi luultiin, että häneltä murtui kyynärvarsi ja mahdollisesti niskassa olisi jotain, mutta röntgenissä selvisi, että kaikki on kunnossa eikä mitään murtunut. Hyvä juttu. Loppu päivän osallistuin Ruthin pitämille ratsastustunneille. Hän on siis sekä koulunopettaja että ratsastuksenopettaja. Leikittiin muun muassa hulahula vanteella ja totutettiin hevosia kummallisiin ääniin ja sen semmosiin, hypittii erilaisia esteitä, leikittiin leikkejä jne. Niin täydellinen paikka ratsastaa. Tino se puolestaan katseli koko päivän Star warseja. Perjantaina Tino pääsi vihdoin ja viimein itsekin hevosen selkään, kun Ruth piti hänelle tunnin. Harmi kun en tätä hauskuutta itse nähnyt, kun lähdettiin tyttöjen kanssa siksi aikaa ratsastaa pelloille, jotta Tino ja Ruth saivat rauhan harjoitella. Kuulemma oli oikeastaan aika hauskaa ja haluaa kokeilla uudestaan. Aika moiseksi nauramiseksi se homma oli mennyt :D

Näillä on hevosten, kanojen, kalkkunoiden, hanhien ja koirien lisäksi myös mehiläistarha. Saatiin pukea mehiläispuvut päälle ja käsitellä mehiläisiä. Pala kerrallaan purettiin pesää pois ja etsittiin poikasia, hunajaa, kuningatarta sekä tarkistettiin, ettei ylimääräisiä muita hyönteisiä ole. Kuumat helteet ovat vaikuttaneet myös mehiläisiin, koska hunajaa oli aikas vähän, mutta poikasia paljon. Ilmeisesti mehiläisarmeija kasvattaa lukumääräänsä takaisin helteiden jäljiltä. Kuningatarta ei löydetty, mutta jossain se piilotteli, koska poikasia oli. Nämä olivat todella kesyjä eikä tarvittu edes savua näitä käsitellessä. :)

Viikonloppuna 25.-27.tammikuuta olikin melkoisesti tekemistä, koska oli Australia päivä. Perjantai-iltana suunnattiin Canberran keskustaan katsomaan ilmaiskonserttia, joka järjestettiin Australia päivän kunniaksi. Mukana oli Claire ja Celine sekä Lizin uudet helpparit Sam ja Alex. Konsertissa oli esiintyjiä, joista ei oltu aikasemmin kuultu, mutta kivaa oli silti. Lisäksi oli taitolentäjien näytös. Lauantaina meidän piti lähteä katsomaan ilotulituksia, mutta taivaalle katsottua päätettiin jäädä kotosalle, koska ilma näytti erittäin myrskyisältä. Siinä alettiin yhdessä kokkaamaan päivällistä. Celine alkoi valmistaa Floating Islandia jälkkäriksi, joka osoittautui erittäin haasteelliseksi tehtäväksi kovasta kiroilusta ranskaksi ja huutamista äitilleen skypen välityksellä, miksi ei onnistu :D No ei mennyt kauaa, kun ukkosmyräkkä ehti tänne meille asti ja vettä tuli aivan kaatamalla. Tino pääsikin vetämään käsitreenit, kun vesi alkoi tulvia etuovesta sisälle asti. Kaksi harjaa käteen ja lappaamaan vettä pois päin semmoisen puolisen tuntia. Lisäksi sähköt meni ja Celine joutui vispaamaan käsin kananmunanvalkuaiset ja sokerin kovaksi vaahdoksi. Onneksi sähköt tulivat pian takaisin ja ruuanvalmistus jatkui normaaliin tapaan. Lisäksi kuultiin, ettei Canberrassa nähty ilotulituksia, koska ukkonen oli tuhonnut ilotulitteet. Nyt on ainakin vesi tankit täynnä, sillä sadetta jatkui muutaman päivänä ja maakin on kostea, joten tulipalovaaratkin laskeneet alas.

Sunnuntaina vietettiin Tinon kanssa aika ikimuistoista vuosipäivää lapioimalla kalkkunan ja kanan paskaa. Eli siivottiin lintujen aitaukset ja kärräättiin kottareilla sonta pois. Hyvät naurut ainakin saatiin Celinen ja Clairen kera eikä varmaan koskaa unohdeta :D No illalla järjestettiin BBQ juhlat täällä Ruthin ja Tomin luona. Meidän lisäksi tänne tuli Liz ja kumppanit sekä Ruthin ystävä Rose. Ensin käytiin porukalla uimassa joella, jonka jälkeen syötiin hyvää ruokaa, juotiin viiniä, pelatiin dartsia ja juoruttiin musiikin soidessa upeissa maisemissa ilta-auringossa. Ilta jatkui myöhään, mutta kivaa oli!

Nyt ollaan siis kaksi viikkoa asuttu Lizin siskon Ruthin luona, jossa on myös nää hevoset. Kovasti ollaan selvitelty, mihin tästä jatketaan. Ensin piti lähteä Melbournen suunnalle hevostilalle, sitten lehmien pariin ja sitten taas yhdelle tilalle talovahdiksi. Monta paikkaa ollaan tässä pyöritelty, jotka on ensin tullut ja sitten mennyt sivusuun tai tullut uudestaan. Nyt lopulta ollaan saatu järjestettyä seuraava paikka Sheppartonista 200km Melbournesta pohjoiseen Victorian osavaltiossa. Tarkoitus oli lähteä 31.päivä bussilla Narranderaan ja sieltä vaihtaa bussia Sheppartoniin. Bussiyhtiömme kuitenkin soitti, että tulevan sään vuoksi eli tulvivien teiden vuoksi bussi on peruttu ja seuraavan kerran ajaa 6.helmikuuta. Meitä tämä ei oikein innostanut, joten saatiin järkättyä bussi Melbourneen, joka lähtee keskiyöllä Canberrasta ja sunnuntai aamuna Melbournesta junalla Sheppartoniin. Vähän enemmän joudutaaan pulittaa, mutta ainakin päästään reissussa eteenpäin. Kuukauden aikana on tullut tehtyä ja nähtyä Canberrassa paljon, joten on aika nostaa rinkat selkään ja lähteä seuraavaan paikkaan. Sheppartonissa meitä odottaa vissiin noin 26 hevosen ratsastustalli, jonne minä menen pääasiassa"tallityttö" hommiin ja Tinolle on tiedossa jotain muuta. Tosin en tiedä, miten ratsastaminen onnistuu, koska olen loukannut jossain häntäluuni ja istuminen on hieman hankalaa. Noh kyllä se siitä :) Sheppartonin jälkeen ollaan suunniteltu Adelaideen menemistä, jossa meillä mahdollisesti on tiedossa jo paikka, jossa voidaan yöpyä, mutta se on sitten muutamien viikkojen päästä vasta. Töitäkin ollaan mietitty, jos pikku hiljaa alettaisiin tienaamaankin eikä vaan lomaltaisi. Aika tuntuu juoksevan liian nopeasti ja kotiinpaluukin tuntuu olevan jo liian lähellä, vaikka on meillä vielä kuukausia jäljellä, että turha sitä vielä murehtia. Nyt vielä nautitaan!! :)

Hevosterveisin hyvää helmikuun ensimmäistä päivää! :) <3

Possufarmilla ja vähän turistihommia

Toivottavasti kaikilla on vuosi 2013 lähtenyt mukavasti käyntiin! Täällä Little Burrassa aika on mennyt todella nopeasti, eikä ole paljon luppoaikaa ollut istua koneella ja kirjoittaa blogia, mutta nyt sen teen. Kohta kaksi viikkoa on hurahtanut täällä possujen parissa ja tekemistä on riittänyt, eikä tylsää ole ollut vielä kertaakaan. Vaikka ollaan herätty joka aamu seitsemän aikoihin, on päivät mennyt todella juosten. Nämä ihmiset ovat niin mukavia, joten ei voi kuin viihtyä. Tulipalovaaroistakin ollaan toistaiseksi selvitty pienillä säikähdyksillä. Kyseisenä katastrofi tiistaina sattui ruohopalo tuossa Burra Roadilla, mutta me oltiin ehditty jo mennä nukkumaan ja Liz seurasi tilanetta valmiustilassa noin kolmisen tuntia yöllä, kunnes palo oli sammutettu. Toinen ruohopalo sattui hieman etäämmällä noin 5 kilsan päässä, mutta siitäkään ei vaaraa ollut. Kaikki muut palot ovatkin sitten olleet kaukana meistä ja me olemme saaneet "kärsiä" vain savuisesta ilmasta. Viime viikolla oli palanut yhteensä 350 000 hehtaaria maata, nyt varmaan enemmän. Tulipalokarttoja ja sääennustuksia on kyllä tullut seurattua normaalia enemmän. Toista 43 asteen päivää ei kyllä toivota, koska se oli jo niin tuskaisen kuuma ja tuulikin oli tosi lämmin. Ilmat on saattanut heitellä 20 asteella eri päivinä. Viime sunnuntaina saatiin kunnon sadepäivä, joka helpotti tilannetta, mutta sen jälkeen täällä ihan paleli, kun kastuttiin ratsastaessa. Maanantai-aamuna oli vain 17 astetta lämmintä ja sormet  jääty possuja ruokkiessa, minkä ei luulisi olevan edes mahdollista! Tällä viikolla on siis menty taas 22 asteen lämpötiloista kohti 38 astetta. Huomenna perjantaina onkin luvassa jälleen kuuma, tuulinen päivä ja ukkosetkin mahdollisia, joten ajattelimme tehdä lisää turistijuttuja. Salamathan noita paloja yleensä aiheuttaa.

Meillä on ollut auto käytössä, joka on helpottanut huomattavasti meidän elämää, koska ollaan päästy liikkumaan täältä muualle. "Väärällä puolella" ajaminenki sujuu jo vaivatta, mutta kenguruita täytyy erityisesti varoa, koska niitä on paljon tällä alueella ja hyppivät tiellä.  Aamuisin olen käynyt ratsastamassa Lizin siskon luona, joko kentällä tai sitten pelloilla, mikä on ollut ehdoton plussa tähän paikkaan. Tino puolestaan on vietellyt omaa aikaansa The Simpsons maratonin parissa. Yhtenä päivänä muutama possu tuotti Tinolle vauhtia päivään karkaamalla aitauksestaan, muuten possut on pysynyt hyvin poissa puutarhasta tuhoamasta istutuksia. Tino vähän korjaili sähköaitaa, joten ainakin isot possut pysyy poissa pääportin luota, joten ruokkiminen sujuu helposti.

Yhtenä kivana työnä täällä oli rakentaa Lizille puutarhapöytä tai Tinon sanojen mukaan "korkealaatuinen säänkestävä ruokapäytä", noh kuitenkin pöytä kuin pöytä. Haastetta tuotti vääntyneet laudat ja hieman kehnot työvälineet. Esimerkiksi minäkin olin vahvempi vääntää ruuvia kuin akkuporakone. Kaikesta huolimatta valmista tuli ja Liz oli erityisesn tyytyväinen :)

Ollaan oltu myös turisteja ja käyty Australian parlamenttitalolla, jossa tämän maan lakeja säädetään. Ensin turvatarkastuksesta läpi, mitä lentokentilläkin on ja minä menin laukun kanssa vielä jostain huume/räjähde -tarkastuksesta, jossa ottivat näytteet käsistä ja laukusta ja ne skannattiin koneeseen. Puhdas olin. Tinolla ei laukkua ollut, joten ei tarvinnut mennä tarkastukseen. Tino kyllä kysyi, että tarviiko vyö ottaa pois ja kaveri siinä sanoi: "joo jos siinä on metallia". No kaveri siinä vähän naurahti, kun Tino alkoi riisumaan niittivyötään.  Parlamenttitalo oli sisältä aikas upea ja labyrinttinen, jossa kannattaa käydä, jos tälle suunnalle sattuu tulemaan. Vähän erilainen kuin Suomen eduskuntatalo.. Siellä oli oma postitoimisto, josta käytiin lähettämässä ainutlaatuiset postikortit Australian parlamenttitalon leimalla varustettuna kahdelle onnelliselle vastaanottajalle Suomessa, (joita emme viitsi paljastaa, jos kortit eivät vielä ole tulleet perille :)). Toivomme näitä henkilöitä säilyttämään kortit hyvässä tallessa eivätkä heittäisi pois :)

Yhtenä mainitsemisen arvoisena nähtävyyskohteena, jossa kannattaa ehdottomasti käydä ajan kanssa, on Australian War Memorial. Ei oltu luettu siitä aikasemmin mitään, joten ei tiedetty mihin mennään, muuta kuin oltiin kuultu, että ehdottomasti kannattaa käydä.  Ulkoapäin se näytti ruskealta rakennukselta, jonka sisäpihalla oli kaatuineiden nimet seinässä ja kappeli. Kun astui sisälle paljastui erittäin iso sotamuseo mm. ensimmäisestä ja toisesta maailmansodasta ja monesta muusta. Näytteille oli asetettu esimerkiksi erimaiden taistelukenttiä kyseisten sotien aikaan sekä lukuisia varusteita ja lentokoneita, miltä ne kyseisenä aikana näyttivät, kaatuneiden kuvia, kirje leskelle ja vaikka mitä. Enpä oo ennen ajatellut, että sodassa käytettiin myös kameleita ratsuina :D Ei sitä museota edes voi kuvailla, vaan se täytyy itse nähdä. Ei edes tiedetä nähtiinkö kaikki näyttelyt, koska se oli niin iso ja sokkeloinen paikka, jonne täytyy varata ehkä ainakin kolmisen tuntia, jos haluaa rauhassa katsoa ja lueskella sotien tapahtumia tai täytyy käydä uudestaan. Ja tämä kaikki ilmaiseksi.

 Australian nykyinen parlamenttitalo ja War Memorial ovat suorassa linjassa vastakkain eri puolella jokea. Tässä kuvassa on otettu kuva War Memorialilta ja horisontissa näkyy parlamenttitalo tai sen "kolmio", joka on sen katolla ja lippu liehuu salossa. Vanhassa parlamenttitalossa ei olla vielä käyty, mutta eiköhän sinnekin vielä ehditä.






Lisäksi ollaan käyty parissa muussa museossa ja ostoskeksuksissa. Australian National Galleryyn ei ostettu lippuja, mutta nähtiin sentään ulkona olevaa taidetta. Kotimatkalla sijaitsee yksi erittäin iso Outlet, jossa ollaan käyty pariin otteeseen katsomassa löytyykö mitään ostettavaa. Täällähän aletaan mennä syksyä kohden, niin kohta täytyy ostella vähän lämpimäkin vaatetta. Lisäksi Tino osti 140 litran kassin, jotta selviäisi helpommin pakkaamisesta. Ajatteli mahduttaa koko rinkan sinne. Katsotaan miten se kantaminen sitten sujuu kassin kanssa, sillä päärynöiden kantaminen ei onnistunut eikä kuulakaan lähtenyt vierimään, mutta pallon sai nostettua lähes suorille käsille.

Tänä aamuna huomattiin, että yksi 6 viikon ikäisistä possuista on vähän kipeänä eikä suostunut syömään, joten tänään täytyy pitää silmällä sitä ja laittaa myöhemmin iltapäivällä emä ja pikkuiset omaan aitaukseen pois muiden luota, niin on helpompi seurata. Ei voida eristää kokonaan muista, koska pienet juovat vielä maitoa, joten täytyy laittaa koko pesue kokoon. Me kyllä Tinon kanssa epäillään, että sitä vaivaa ummetus :D Tino pääsi myös madottaa pikkupossut. Aiemmin yksi kanoista voi huonosti ja paria päivää myöhemmin löydettiin se menehtyneenä. Paha kun nää eläimet ei kerro mikä niitä vaivaa :( Täällä siis hoidetaan possuja vielä lauantaihin asti ja sitten tehdään uusille tulokkaille tilaa ja muutetaan Lizin siskon ja hänen miehensä luokse hevosten pariin. Heidän luonaan ollaan jonkin aikaa ja yritetään selvittää, mihin meidän matka jatkuu täältä Canberran suunnalta. Meillä oli yksi toinen farmi jo tiedossa, mutta he eivät ole vastanneet meille enää mitään takaisin, joten taidetaan alkaa etsiä uutta paikkaa. Luultavasti joudutaan luopua Tasmania aikeista, koska siellä on ollut niin pahat nuo maastopalot, ettei sinne taida voida mennä vähään aikaan. :( Noh mutta kaikella on tarkoitus ja täällä Ausseissa taitaa olla kivaa, missä ikinä sitten onkaan :)

 Possu terveisin hyvää kevään odotusta kaikille! <3

Little Burrassa

Saavuttiin Australian pääkaupunkiin Canberraan perjaintai-iltana klo 20.30. Niin erilainen kaupunki kuin Sydney tai Brisbane. Arkkitehtuurikin kertoo, että tämä kaupunki on enemmänkin poliittinen paikka. Canberra siis rakennettiin aikoinaan Melbournen ja Sydneyn väliin, kun ei osattu päättää tai päästy yksimielisyyteen siitä kummasta em. tulee pääkaupunki, joten Canberrasta tuli. Saavuttiin Burraan Lizin tilalle puoli kymmenen aikoihin ja nähtiin heti ensimmäinen kenguru, joka hyppi takapihalla. Jälleen kerran ihana ja erittäin kodikas koti, jossa asustellaan reilu kaksi viikkoa.

Aamuisin kello soi seittemältä ja heti ensimmäisenä vuorossa possujen ja kanojen ruokinta. Tämä on siis 

pieni 20 hehtaarin free range possutila, jossa elelee 

pysyvästi yksi karju ja neljä emakkoa, jotka poikivat pikkupossuja. Tällä hetkellä on siis yhteensä 24 possua, joista pienimmät kuukauden vanhoja ja toinen katras puolisen vuotta. Nämä possut elävät täällä onnellista stressitöntä elämää ja saavat juoksennella ja leikkiä vapaasti isossa aitauksessa. Lisäksi löytyy kanoja, jotka munivat aamupalaa meille sekä koira Chili ja kissa Mouse. Ja paaaaljon paaaaljon kenguruita lähistöllä! Yhtenä iltana nähtiin ainakin 30 kengurua tässä tilalla. Eli nyt aletaan olla jo semmosissa maisemissa, mitä Australialta odotettiin. 

Eläinten ruokinnan lisäksi meidän päätyönä on spreijata myrkyllä rikkaruohoja tältä 20 hehtaarin alueelta. Eli ollaan kuin kaksi ghostbusteria 20 litran vesitankit selässä tuolla kukkuloilla suihkuttamassa kummitusten sijaan ohdakkeita ja rikkaruohoja kärpäsverkot päässä. Nuo verkot ovat ehdoton ykkönen, joita ilman ei voisi työskennellä täällä 39 asteen helteessä, joka tällä hetkellä vallitsee. Muutoin kärpäset hiestä innostuneena oisivat suussa, nenässä, silmissä, korvissa ja missä lie. Semmoinen koko verkkopuku voisi myös toimia, koska silloin ne eivät pääsisi edes kutittelee käsivarsia :D Nähtiin myös isoin ötökkä tai yökkönen tähän mennessä eli Bogong moth. Näitä myös syödään täällä Australiassa. Kenelle maistuis? 

Tänä aamuna lähdin pikaisesti juosten tarkistamaan onhan possuilla vettä, niin pihapolun kivetyksellä erittäin lähellä ulko-ovea oli Red-Bullied Black Snake ottamassa aurinkoa. Näin vain kiiltävän mustan ja kirkkaan punaisen juovan, kun se onneksi säikähti ja luikersi jalan alta pois ennen kuin hyppäsin päälle. Sen purema on erittäin myrkyllinen, mutta harvinainen, sillä yleensä se ennemmin sihisee vaaran uhatessa kuin hyökkää, koska se ei ole agressiivinen vaan rauhallinen käärme. Se myös on hyvä, koska se syö maailman vaarallisimman käärmeen Brown Snaken poikasia. Taidetaanpa alkaa harkita tosissaan niiden kumppareiden ostoa, vaikka painavatkin rinkassa. Mutta halpa hengenpelastus.

Iltapäivisin ollaan käyty läheisellä joella uimassa ja saatu kajakitkin käyttöön. Lizin sisko Ruth ja hänen miehensä asuvat tässä lähistöllä 15km päässä ja heillä on myös 3 helpexiä (joita meki ollaan) tällä hetkellä. Ranskalainen pariskunta sekä yksin matkusteleva ranskalainen tyttö. Heidän kanssaan ollaan porukassa käyty uimassa. Ensimmäisellä kerralla lähdettiin Tinon kanssa soutelee kajaakeilla kauemmaksi ja tuli erittäin kiire pois joesta, kun salama välähti ja jyrähti kunnolla. Ei varmaan tulla soutamaan toiste yhtä lujaa :D Iski hirveä kaatosade ja ukonilma, joten päätettiin lähteä kotia päin. Matkalla autoille sade muuttui hirveäksi raekuuroksi. Kuin isoja herneitä ois satanu, ja ne rakeet oikeesti sattui.

Lauantaina syötiin kolmen ruokalajin päivällinen Ruthin luona, mikä tosin oli melko tuhti näillä helteillä, joten Lizin kanssa päädyttiin siihen, että syödään mieluummin salaattia jatkossa tai siihen asti kuin helteitä on. Säätiedotuksen mukaan ainakin tämä viikko. Ollaan myös yritetty vilvoitella pihalla olevassa poreammeessa, jonka vesi tosin on myös aika lämmintä. Mutta parempi kuin ei mitään ja olo on kuin lomalla olisi kylmän drinksun kera. Koska possuilla ei ole hikirauhasia, niin ne eivät voi hikoilla, joten possut ottavat mutakylpyjä vilvoitellakseen. Tämä kuvassa oleva 300 kiloinen äitiemakko ei tosin mahdu niin hyvin kylpemään, kuin pikkupossunsa :)

Saatiin myös auto käyttöön, jotta päästään vähän liikkumaan täältä esimerkiksi uimaan tai Ruthille Lizin ollessa päivisin töissä. Vielä ei olla sitä autoa kokeiltu, mutta Tino pääsi peruuttamaan peräkärryllistä autoa, kun se piti kääntää pihassa. Huomenna mun pitäisi aamulla kuuden aikoihin lähteä ajamaan Ruthille, koska pääsen vihdoin ja viimein myös ratsastamaan hevosella täällä aussilassa. Jippii!

Tosin tämä erittäin paha helle, josta aiemmin mainitsin, on koitunut jo vaaralliseksi. Tasmaniassahan pensaspalot jo riehuvat monetta päivää. Tänään tulipalonriski nousi katastrofaaliseksi (korkein mahdollinen varoitus) myös täällä, joka tarkoittaa, että huomenna pakataan autoon myös kaikki tärkeä ja tarpeellinen mukaan eli passit, viisumit, rahat, yhdet varavaatteet, nyt ainakin. Ja lähdetään kaupunkiin "evakkoon", koska huomiseksi on luvattu 43 astetta tuulista säätä. Jos tulipalo syttyy se leviää erittäin nopeasti, tiet suljetaan ja oltaisiin loukussa. Auto parkkeerataan suojattuun parkkihalliin ja muutetaan Lizin äitille, jos jotain sattuu. Tämä on siis varotoimi pahan varalle, joten koputetaan kaikki puuta. Toivottavasti mitään ei kuitenkaan satu. Täällä Australiassa, jossa vedenpuute ja kuivuus on todella ongelma monessa paikkaa, on oppinut ymmärtää, kuinka onnellisia Suomessa pitäisi olla, että meillä on VETTÄ! Ja että sitä VETTÄ SATAA! Ainakin ollan opittu nyt, että jos suomessa sataa, ei aiota enää valittaa vaan olla ilosia. Sitä vaan on oppinut, että vesi on itsestäänselvyys, mutta kaikkialla se ei ole. Nyt sitä vettä ja sadetta arvostaa.  Reissaaminen opettaa paljon!

Uusi vuosi, uudet kujeet!

UV lippalakki ropellilla

Pääkirjoittajalla on nyt vapaapäivä, joten minä pääsen avaamaan sanaisen arkkuni ja kertomaan uudesta vuodesta Sydneyssä. Sinäänsä huono juttu koska minulla on vain hataria muistikuvia n. klo 22.00 asti. Oltiin jo suunniteltu, että mennään yhdelle tietylle alueelle katsomaan ilotulitusta ja lähdettiin jo puolen päivän jälkeen kohti keskustaa, missä olikin sitten aika paljon väkeä valmistautunut iltaan picnic-tarpeineen. Suurin osa teistä oltiin jo suljettu, joten autoilla ei ollut asiaa paikalle. Joka puolella oli portteja ja turvatarkastuksia, jos halusi satamaan parhaille paikoille katsomaan Sydneyn kuuluisaa ilotulitusta. Yritettiin sitten päästä alueelle, jonne olimme menossa, mutta sinne otettiinkin vain tietty määrä ihmisiä ja lippuja oltiin myyty ennakkoon, joten se oli jo täynnä. Jäimme sitten ilmaisalueelle pyörimään ja odottelemaan iltaa, jonne mahtui 36 000 ihmistä. Tällä The Rocks -alueella portit suljettiin klo 21.00, jolloin ei ollut enää asiaa sisään. Tästä kuuden tunnin odottelusta ei ole paljon kerrottavaa myöskään hatarien muistikuvien takia. Puolisentoistatuntia taidettiin viettää kebabjonossa.


Täällä ei peruspulliainen voi ostaa raketteja, joten klo 21.00 nähtiin ensimmäiset raketit, kun alkoi lapsiperheille tarkoitettu ilotulitus. Sitten taas käytiin syömässä jätskikiskalla, minkä jälkeen mentiin odottelemaan showta. Joku siinä vielä päätti tuikata lähellä olevan hökkerön tuleen ja ajateltiin, että joudutaan poistumaan paikalta, mutta palokunta oli nopeasti paikalla ja saatiin jatkaa juhlia. Erisitivät onneksi vain pienen alueen. Väkeä oli kuin hifk:n maalilla ja siellä seistiin kaikki olkapäät vastakkain kunnes alkoi n. 10 minuutin pauke Harbour Bridgelta ja joelta. Joka puolella oli myös kaiuttimia, josta kuului musiikkia, meno oli kuin festareilla sen hetken aikaa. Show oli kyllä todella hieno, välillä takana olevien korkeiden rakennusten katoiltakin ammuttiin raketteja. Kun show oli sitten ohi, niin n. 1.5 miljoonaa ihmistä lähti samaan aikaan zombiemaisesti valumaan kohti keskustaa syömään ja juomaan. Mekin kävimme vielä syömässä sekä irkkubaarissa yhdillä... siis yhdillä kannullisilla, jonka jälkeen hyppäsimme junaan ja kotia kohti. Kaikinpuolin erilainen uuden vuoden -juhla.



Seuraavat pari päivää menikin rauhallisesti rannalla loikoillen. Ajattelin tehdä vielä jotain unohtumatonta, mitä olen jo pitkään miettinyt tekeväni, joten keskiviikko aamuna hyppäsin pienen bussin kyytiin, jossa annettiin muutama paperi, joita kädet hikoillen täytin. Bussi suuntasi pellolle, jossa oli muutama rakennus sekä pieni lentokone ja tietenkin unohtamatta Jessicaa yksinäistä kamelia. Tarkoituksena siis hypätä koneesta tandem laskuvarjohyppy! Käytiin koko porukka eka kirjautumassa sisään, että olemme paikalla. Sen jälkeen vain odottelimme oman nimen kuulutusta, että pitää mennä pukemaan varusteet päälle.


Tämän jälkeen kouluttaja, jonka kanssa hyppäsin ohjeisti hypyn vaiheet. Siitä sitten suuntasimmekin jo lentokoneeseen, joka nousi 14.000ft (4.27km). Siinä kattelin parikymmentä minuuttia maisemia välillä vilkuillen valoja, jotka kertoivat milloin mennä. Ensin tuli punainen valo: 3min hyppyyn. Keltainen: ovi auki. Vihreä: 1,2,3 ULOS!!!!. Sitä onkin sitten vaikea kuvailla, miltä tuntuu pudota lentokoneesta maata kohti. Aivan älyttömän hienoa! Ensiksi vajaa minuutti vapaapudotusta, jonka jälkeen varjon varassa leijaillen kohti lasketumispaikkaa. Loput pitääkin kokea sitten itse.

Torstaina oli meidän viimeinen päivä Sydneyssä. Ensin siivottiin kämppä kuntoon ja ahdettiin osa tavaroista rinkkoihin. Illalla käytiin vielä Hard Rock Cafessa syömässä ja kuuluisassa Ivy-baarissa piipahtamassa, missä oli uima-allas keskellä baaria, ihan hieno paikka. Perjantaina loput kamat kasaan, kohti Canberraa ja possutilaa uusien kujeiden pariin.

Hyvää uutta vuotta 2013!