Blue Mountains!

Käveltiin torstai-iltana Sydney Harbourissa katsomassa erilaisia katuesiintyjiä koomikoista piirtäviin taiteilijoihin. Aikaisemmin päivällä yritettiin netin kautta varata valmismatkaa Blue Mountainseille, mutta haluamamme yrityksen  99aud halpismatkat olivat helmikuulle asti varattuja, eikä vastaavaa löydetty samalla hinnalla.  Kannatti jättää viime tippaan, kun joulukuun alussa oli vielä reilusti vapaata. Harbourissa nähtiin Bookings Centren ikkunasta päivän erityistarjoukset ja siellä oli matka Blue Mountainseille 135aud, käytiin kysäisemässä heti perjantaille ja meidän onneksi juuri kaksi paikkaa oli vielä vapaana. Varattiin ne! Päivä pelastettu.

Perjantai aamuna kello soi viideltä. Ennen kuutta bussilla St Leonardsin asemalle, josta mentiin junalla keskustaan Wynyard Stationille. Matkabussi AATKings tuli hakemaan meidät 7.05 The Menzies hotellin edestä, jonka jälkeen haettiin muita matkustajia eri Sydneyn hotellien edestä mukaan. Sydneystä lähdettiin 8 jälkeen kohti Blue Mountainseja. Meidän taakse tietysti istahti kovaääninen italialaispariskunta tulkkinsa kanssa sopertaa italiaa. Tämä hieman häiritsi meitä, sillä ei meinattu kuulla sen italiahöpötyksen läpi kuljettaja Henryn englanninkielistä opastusta ja osa Australian historiasta ja kulttuurista jäikin kuulematta. Eikä toisella puolella käytävää istuvan pikkutytön levottomuus auttanut asiaa. Noh lapset on lapsia, mutta nämä italialaiset olisivat voineet hieman volyymia laskea. Bussissa oli erittäin hyvät penkit ja kunnon ilmastointi, joten muuten matkustamisessa ei ollut mitään moitteita.

Ensimmäisenä etappina oli Katoomban Echo Point. Paikan päällä päästiin ilmaiseksi katsomaan Aborginaalien (Australian alkuperäiskansa) live-esitystä. He soittivat didgeridoota sekä tanssivat heidän perinteisellä tavallaan. Välillä olivat aika pelottavia :D

Echo Point -näköalapaikalta avautui upeat maisemat. Päästiin ihailemaan kanjonia, sen sinertävää vuoristoa ja laaksoa. Kanjoniin on muodostunut kolme kivipilaria, joita kutsutaan nimellä The Three Sisters. Nimi tulee aborginaalien kertoman legendan mukaan, josta on olemassa useampi eri versio. Yhdessä versiossa nämä kolme sisarusta rakastuvat eri heimon kolmeen veljekseen, mutta heimolait kielsivät heitä menemästä naimisiin keskenään. Tästäpä veljekset suuttuivat ja päättivät kaapata sisarukset aiheuttaakseen suuren heimojen välisen tappelun. Eräs velho sisarusten heimosta totesi sisaruksien olevan suuressa vaarassa ja taikoi heidät kivipatsaiksi taistelun ajaksi. Tarkoituksena oli purkaa loitsu taistelun päätyttyä. Tämä velho sai kuitenkin surmansa taistelussa ja oli ainoa, joka voi purkaa loitsun ja muuttaa sisarukset takaisin ihmismuotoon. Näin neitokaiset jäivät kivipilareiksi muistuttamaan tästä taistelusta ja näin syntyi The Three Sisters.

Siskosten nimet ovat Meehni, Wimlah ja Gunnedoo. Echo Pointilta jatkettiin matkaa Scenic Worldiin, jonka leikkimielinen henkilökunta kutsui pientä kivipilaria siskosten vieressä Daveksi :D

Scenic Worldiin oltiin ostettu varauksen yhteydessä etukäteen liput Railwayhyn ja Cablewayhyn (kuvassa). Meillä oli pari tuntia aikaa olla Scenic Worldissa, mikä ei meinannut riittää, koska kävijöitä oli paljon ja jonottaminen vei hirmuisesti aikaa. Päätettiin mennä ensin Railwaylla alas sademetsään. Tämä vuoristorata tippui lähes pystysuoraan alas sademetsään uumeniin. Sitä käytettiin muinoinaan hiilenkaivajien vaununa alas kaivoksille, mutta kaivostoiminnan loputtua se kunnostettiin tursitien käyttöön. Alhaalla täytyi kävellä sademetsän poikki Cablewaylle, jolla tultiin takaisin ylös. Kävelyreitin varrella nähtiin hiilikaivokset sekä vaunuja ja työkaluja, joita hiilenkaivajat käyttivät työskennelläkseen. Kaivosesittelyn jälkeen meidän täytyi valita kahdesta reitistä toinen, pitempi reitti vei portaat alas syvemmälle metsään ja sieltä Cablewaylle ja lyhyempi ylhäällä nopeammin Cablewaylle. Valitettavasti päätettiin ottaa lyhyempi reitti, jotta ei myöhästyttäisi bussista ja jäi näkemättä, mitä siellä alhaalla olisi ollut. Cableway kulki puolestaan sademetsän yläpuolella, joten nähtiin myös täältä The Three Sistersit ja Jamison Valley sekä Wentworth putoukset. Ylhäällä Scenic Worldin pihalla oli mies pöllön kanssa ja päästiin yhteiskuvaan pöllön kanssa. Minä ensin ja Tino perässä. Tietysti Tinon vuorolla tälle pöllölle tuli hätä ja päätti päästää löysät Tinon olkapäälle, käsivarrelle ja kameralle. No jälleen kerran saatiin hyvät naurut :D

Scenic Worldista matka jatkui Leuran kylään, jossa meillä oli lounas etukäteen tilattuna. Matka myöhästyi vartin verran, kun odoteltiin kahta aasialaista poikaa, mutta lopulta oli lähdettävä ilman heitä. Lounastauolla kuski oli kuitenkin ajanut takaisin hakemaan tämän aasialaispariskunnan Scenic Worldista, kun oli meidät muut vienyt ensin syömään. Leuraan ei jäänyt pahemmin aikaa tutustua, kun matka jatkui eteenpäin Featherdalen Wildlife Parkiin.

Wildlife parkissa oli vaikka mitä Australian eläimiä. Päästiin näkemään esimerkiksi dingoja ja tasmanian  tuholainen ensimmäistä kertaa. Saatiin myös pitää Tawny Frogmouthia käsivarrella ja timanttipythonia niskassa. Otettiin myös yhteiskuvia koalien kanssa. Nähtiin erilaisia kenguruita, lepakoita, vompatti, opossumeita, krokotiili, echidnoja ja vaikka mitä. Wildlife parkista ajettiin Sydneyn Olympic Parkiin ja sieltä Parramatta joelle, josta hypättiin Captain Cook jokiristeilylle. Tämä risteily toi meidät takaisin Sydneyn Harbouriin, joten saatiin kuvattua Sydneyn oopperataloa sekä siltaa myös joelta käsin. Nähtiin myös, kun risteilyalus lähti Sydneyn satamasta merille. Tämä ei tapahdu kovin usein, joten oltiin onnekkaita tässäkin. Illalla seitsemän aikoihin saavuttiin takaisin Sydneyyn. Päivä oli pitkä, mutta jokainen kokemus sen arvoinen.

Joulun odotusta

Meidän elämä täällä Sydneyssä rullaillee ja aika laiskasti lomaillen ollaan eletty - minä ainakin. Me ollaan täällä Sydneyssä nelisen viikkoa (josta kaksi viikkoa jo mennyt) ja sitten oli tarkoitus mennä Melbournen kautta Ballaratin tienoille eräälle hostperheelle tammikuun alussa. Tämän vuoksi ei pidetty kiirettä töiden suhteen, koska ei oltaisi voitu ottaa vastaan pidempää pestiä, mitä yleensä ilmoituksissa on haettu. Tämä host kuitenkin ilmoitti viikko sitten, ettei voikaan ottaa meitä auttelemaan, koska heillä ei ole vettä. Meidän suunnitelmat tammikuun osalta kariutui ja oltiin taas lähtökuopissa. Tämän jälkeen vähän ahkerammin etsittiin töitä. Tino kerran kävi juttelemassa ja kyselemässä ohimennen töitä vastapäisestä prätkäliikkeestä, mut eipä ne tarvinnut työntekijöitä. Paljon ollaan hakemuksia luettu netistä ja pariin paikkaan ollaan hakemus lähetetty, mutta ei oo vastauksia takaisin tullut. Yhteen paikkaan Tino laittoi vaan tekstarin ja sieltä tärppäsi keikkatöitä. Parina päivänä Tino on siellä nyt ollut, mutta erittäin rankkaa työtä se on. Lyhyesti kerrottuna Tino on biljardikaupan varastolla purkaa laivakontteja - KÄSIN! Selkeytettynä yksi laatikko painaa semmoiset 250 kiloa ja työntekijöitä on vaihtelevasti, eikä pumppukärryistä tai trukista ole tietoakaan. Ei muuta kuin laatikko olalle ja menoks :D Huomenna on luvassa sitten biljardipöytien kasaamista. Lohtuna on kuitenkin se, että Tino saa kerrytettyä itselleen taskurahaa.

Muuten ollaan pyöritty kaupungilla kaupoissa, mutta juuri mitään ei olla ostettu, koska rinkkoihin ei vaan yksinkertaisesti mahdu mitään eikä rahaakaan voi enää tuhlailla, ettei tuu liian aikainen kotiin lähtö. Vielä ei olla valmiita kotiin palaamaan, vaikka ikävä kaikkia onkin. Kuvassa on meidän tämänhetkinen olohuone ja verhojen takana on parveke. Ihan mukavat olot meillä täällä on :) Ostettiin MyMulti-lippu, jolla päästään kulkemaan ympäri Sydneytä ja sen lähialueita junalla, bussilla ja lautalla. Käytiin yhtenä päivänä Chatswoodissa sen kuuluisassa ostoskeskuksessa ja parina päivänä ollaan loikoiltu Manlyn rannalla, nautittu auringosta ja merestä. Nää kämppiksetki lähti kerran seuraksi. Täällä merivesi on edelleen tosi kylmää verrattuna Byron Bayhyn, mutta kyllä siellä nopeasti pulahtaa. Joka kerta on ollut sen verran pahat aallot ja voimakkaat virtaukset, ettei oo uimaan edes pystynyt, ettei meri vie mennessään. Taisivat he kerran haivaroituksenkin antaa kovaäänisestä, jos oikein ymmärrettiin.

Yhtenä iltana lähdettiin Sydneyn keskustaan parin suomalaisen kanssa. Käytiin yhdessä tornissa drinkeillä. Mentiin hissillä 48 kerrokseen ja siellä oli ravintola ja baari, josta näki koko Sydneyn. Tämä ravintola pyöri tunnissa kierroksen ympäri, joten sieltä oikeasti näki koko Sydneyn. Vieläpä ilmaiseksi tai drinkin hinnalla. Maisemat olivat huikeat. Valitettavasti siellä oli jonkun yrityksen pikkujoulut menossa, joten paikka oli melkoisen täynnä, eikä päästy ikkunan viereen istumaan, mistä olisi nähnyt paremmin. Täytyy yrittää uuden vuoden jälkeen uudestaan, jos siellä olisi rauhallisempaa, koska silloin pääsee nauttimaan hiljaisuudesta ja maisemista. Mikään halpa baari tämä ei ollut ja pulitettiinkin drinkeistä $18 kappaleelta!! Tämän jälkeen lähdettiin Kings Crossille vilkaisemaan pari baaria ja sen jälkeen tultiin kämpille.

Tähän asti matkasuunnitelmat uuden vuoden jälkeen on siis ollut auki. Istahdettiin tänään alas syömään ja miettimään mitäs tehtäisiin seuraavaksi ja tuli päähänpisto, että nyt voitaisiinki ennen Melbournea piipahtaa Canberrassa Australian pääkaupungissa. Käytiin lukemassa ja etsimässä hosteja, jotka asuvat lähellä Canberraa ja löydettiinkin yksi farmi. Lähetettiin sinne sähköpostia, käytiin kaupassa hakemassa pieni kinkku aatoksi ja tultiin takaisin kämpille. Vastaus oli tullut ja ollaan tervetulleita sinne pariksi viikoksi auttelemaan pikku possujen ruokinnassa ja puutarhahommissa. Kyseessä on siis joku pieni possutila ja kanojakin löytyy :D Ja jos oikein hyvä tuuri on, niin päästään kokeilemaan ratsastamista hänen siskonsa hevosilla ja hoitamaan myös niitä. Tino ei kylläkään oo niin innoissaan noista hevosista, kun ovat kuulemma pelottavia otuksia. Tämä host on vielä viimeistä varmistusta vaille, mutta näyttäisi siltä, että Sydneystä suuntaamme 4.päivä tammikuuta kohti Canberraa ja matkasuunnitelmat ovat taas pari viikkoa eteenpäin selvillä! Jes!

Joulutunnelmaan ei oikein olla täällä päästy, vaikka joululauluja, joulukuusia  ja -koristeita on joka puolella Sydneytä. Kaupoissakin soi mukavasti joulumusiikki. Ihmisiä on tungoksiin asti liikkeellä ja parempi pysyä vähän kauempana keskustasta. On tässä vielä muutama päivä aikaa päästä joulutunnelmaan, mitä meidän pikkuinen joulukuusi ei vielä ole saanut aikaan. Tino on täällä valmistellut oman reseptinsä mukaan glögiä. Jos viimeistään sitten alkaisi tuntua joululta, kun on kinkku uunissa ja glögi hellalla lämpenemässä tuomassa joulun tuoksuja taloon!

Hyvää ja rauhallista joulua teille kaikille ihanille rakkaille siellä Suomessa! <3

Brisbane 5 paivassa

Maanantai-aamuna kellot soi puoli kuuden maissa, koska piti herata aamubussiin. Rinkat kasaan, vahan aamupalaa nassuun ja autoon. Bussipysakilla Kea toivotti meille hyvaa matkaa ja kutsui meidat uudestaan vierailulle. Bussi kesti kolmisen tuntia Byron Baysta Brisbaneen ja meni Gold Coastin kautta, joka paatettiin jattaa talla kertaa valista. Bussin ikkunasta sitten vaan ihailtiin niita rantamaisemia. Brisbane sijaitsee eri osavaltiossa, Queenslandissa ja me tultiin New South Walesin puolelta, joten aikaero oli tunnin taakse pain. Perilla olimme siis 10 aikoihin aamulla ja viiden aikaa oli tarkoitus olla suomalaisten oven takana. Kaytiin ensin syomassa ja paatettiin meidan 17 kilon rinkkojen kanssa etsia lahin terassi ja saasta selkia. Muutama tuopillinen ehdittiin nauttia, kun tuli tekstaria, etta voidaan lahtea Gracevilleen pain, koska isanta on kotosalla. Kaytiin ostaa junaliput ja hypattiin junaan. Gracevillessa tajuttiin, ettei tullut tarkemmin katsottua mihin suuntaan asemalta piti lahtea ja kummalle puolelle rataa. Lahdettiin vaan talsimaan ja bongattiin "alko". Kaytiin ostaa viinia ja kysyttiin samalla, mihin suuntaan mennaan. Myyja sanoi, etta vasemmalle. Kysyin viela, etta onko han varma, etta suunta on oikea ja kylla han on. No lahdettiin kavelee takaisin pain, mista tultiinkin. Lopulta usko loppui eraan risteyksen kohdalla, tabletilla ei saatu yhteytta GPS:aan. Eika nama kilot selassa huvittanu paljoa vaaraan suuntaan kavella. Kysyttiin apua rouvalta tienvarressa. Han taas vastasi, etta taytyy menna juuri toiseen suuntaan. Ja osasi viela kysya tarkentavia kysymyksia, etta ollaanko menossa lansi vai itapuolelle kyseista katua. Eli ollaanko oikealla puolella rataa. Oikealla puolella rataa sentaan oltiin, mutta ei muuta kuin takaisin pain ja pikkuisen matkaa samaisen "alkon" ohi ja oikea katu loytyi ja lopulta asuntokin. Perilla!

 Brisbanessa majoituttiin siis suomalaisen pariskunnan luona heidan upeassa omakotitalossa uima-altaineen. WOW. Kelpaisi siella itsekin asua! Meidan tuuriksi isannalla oli murtuneen jalan vuoksi saikkua, joten saatiin oma Brisbane opas kayttoon. Maanantaina iltana paatettiin olla vaan kotosalla ja ruveta grillaamaan ja vahan tutustua toisiimme. Hyvinhan se ilta meni hyvan ruuan, kylman oluen ja hyvan seuran kera. Tiistaina oli todella kuuma paiva, 39 astetta korkeimmillaan. Paatettiin lahtea kaupungille pyorii ostareille, koska niissa on ilmastoinnit. Parissa kaupassa ehdittiin piipahtaa, kunnes miehet luovutti ja siirtyivat Pig 'N' whistlen terassille olusille ja mina itse jain shoppailemaan kenkia. Kenkien ostaminen kavi nopeasti, koska oikeastaan olin jo paattanyt, mitka kengat ostan. Kavin hakemassa ne kaupasta ja lahdin ukkojen peraan muutaman kaupan kautta. Siina istuttiin ja juteltiin kunnes kyyti saapui hakemaan meidat kaupungilta kotiin grillaamaan. Keskiviikkona otettiin auto alle ja lahdettiin Mount Tamborineen katsomaan sademetsaa ja vesiputousta. Vahan erilainen luontopolku kuin Suomen harjulla :D Parit kiljumishyppimissatkyt tuli, kun lisko oli maastoutunu polulle aurinkoon lammittelemaan, kun astui tarpeeksi lahelle se lahti livohkaan ja kerran jopa oli niin lahella, etta hannalla huitasi mua nilkkaan. Kalkkunat juoksenteli siella ja monenmoista muuta lintua ja kylla me yksi wallabikin nahtiin vihdoin ja viimein luonnossa. Se hyppi niin nopeasti sademetsan suojiin, ettei ehditty kuvaamaan sita. Vesiputous oli hieman runsaampi kuin edellinen, mutta ei tamakaan vuolaana tullut alas seinamaa pitkin.

 Tama ylla oleva kaveri huitasi mua. Puutkin aika kookkaita ja juuret kans.

 Mount Tamborinelta jatkettiin matkaa Gold Coastille, joka on noin tunnin ajomatkan paassa Brisbanesta ja saatiin mahdollisuus kayda siellakin! Kaytiin aallonmurtajalla vahan kappailemassa ja ottamassa kuva Gold Coastista. Sielta Surfers Paradiseen ihailee nakymia, jalleen kerran olusella ja sit lahdettiin ajamaan takaisin Brisbaneen. Tinon kanssa lahdettiin viela yhdelle ostarille pyorimaan ja sitten kotiin kokkailemaan wokkia.

 Torstaina juhlittiin vahan Suomen itsenaisyyspaivaa. Lahdettiin aamupaivasta South Bankiin, jossa on keskella kaupunkia uima-altaat ja hiekkaranta joen varressa. Siella ihmiset paistatteli auringossa ja vilvotteli altaassa. Meilla ei ollut uimakamoja mukana, niin ei paasty kokeilemaan, mutta taytyy yrittaa toisella kertaa, jos Brisbaneen pain tullaan.

 Kaupunki on avannut uuden ilmaisen jokilauttaristeilyn kulkemaan pienen patkaa edestakaisin jokea pitkin, jotta voi katsoa maisemia ja ottaa kuvia. Tammoiseen hypattiin. Matka kesti oletettua pidempaan ja reilu tunnin verran istuttiin paatin kyydissa ja hypattiin jopa aikasemmalla pysakilla pois takas tullessa. Ukot olivat erittain janoisina kyydissa. Meidan Brisbane opas halusi vieda meidat syomaan musseleita. Keittio aukesi vasta kuudelta, joten tunniksi piti menna kuluttaa aikaa ja minnes muuallekkaan, kun olusille viereiseen kuppilaan. Taas. Tunti hurahti ja paastiin viimein poytaan ja tilaamaan ruokaan. Kovan vastavaittelyn ja suostuttelun jalkeen minakin paatin tilata naita kuuluisia simpukoita. Kastikkeita oli nelja erilaista, joista valita milla simpukat syo. Tino otti aurajuustokeitolla, Juha kermaisella lohikastikkeella ja mina otin paivan specialin tarjoilijan suosittelemana. Kun annos tuli poytaan, niin ajattelin, etta noitahan en syo, mutta kun yhden maistoin ni ei aikaakaa, kun koko potti oli tyhja! Myos paivan special tulinenvalkosipulitomaattikastike osoittautui erittain hyvaksi valinnaksi! Tosi tulinen kylla oli.  Ei mitaan halvinta ruokaa, mutta ehdottomasti sen arvoista ja kylla taytyy kayda uudestaan syomassa! Musseleiden jalkeen lahdettiin kavelemaan keskustaan pain ja pysahdyttiin Pig 'N' Whistleen taas olusille jos muutamille ja maisteltiin erilaisia oluita, mita talta mantereelta saa tilattua. Siita jatkettiin irkkupubiin, jossa ukot jatkoivat oluen masitelua ja tilasivat talla kertaa Irish Murphy's Pig's arse chili ginger beer. Tasta maistelusta ma kieltaydyin ja onneksi, koska maku oli suoraan sielta, minka nimikin kertoo! Jossain vaiheessa iltaa todettiin, etta viimeinen junakin on jo mennyt ja istuttiin siina rauhassa parilla ja taksilla kotiin. Kotona juotiin viela viinia, lasillisen jalkeen ma luovutin ja menin nukkumaan enka tieda moneen asti miehet jatkoivat.

 Perjantai-aamuna herattiin musiikin soittoon, kun kajareista kaikui Finlandia. Kello kahdeksan aamulla, olo kamala. Ei muuta kuin peitto korville ja lisaa unta. Kymmenen aikaa luovutettiin ja noustiin ylos. Tino ja Juha pelaili pihalla vahan kiekkoa ja mina makasin uima-altaassa patjalla. Kahden aikoihin lahdettiin pienelle kavelylle katsomaan alueen taloja, jonka jalkeen kaytiin tapaksilla napostelemassa ranskalaisia, kalakakkua ja katkarapuleipaa kolmeen pekkaan jaettuna. Haettiin viela Fish n chipsit mukaan. Syotiin ja sit oli aika laittaa rinkat lopullisesti valmiiksi, hypata autoon ja suunnata asemalle. Otettiin yksi suomalainen matkalta mukaan ja ajettiin Mount Goot- Tha kautta, mista nakee koko Brisbanen kaupungin, mutta saa oli pilvinen ja sateinen, joten nakymat eivat olleet parhaat mahdolliset pilviverhojen takia.

Sielta ajettiin bussiasemalle odottamaan 17 tunnin bussimatkaa kohti Sydneyta, jossa halutaan joulu ja uusivuosi viettaa. Jossain vaiheessa matkaa bussiin hyppasi mielenkiintoinen nuori matkustaja, jonka naama oli taynna karunnakoisia arpia. Han istuutui bussin taakse meidan eteen. Keskella yota kavi herattamassa kaikki bussissa olleet matkustajat ja pummimassa tupakkaa. Kun saavuttiin aamupala pysahdykselle, han kavi ostamassa tupakkaa ja sen jalkeen yksitellen jokaisen ostoksen ja ties kuinka monta kertaa kavi kassan kautta. Matkaa jatkaessa kuski oli ilmeisesti pannut merkille taman oudon kaytoksen ja kyseli hanen nimeaan ja bussilippua, joka vissiin loytyi. Taisi kyseinen kaveri kayda myos bussinvessassa polttelemassa tupakkaa. New Castlessa pysahdyttiin jattamaan ja ottamaan matkustajia kyytiin. Kuski huuteli, onko viela jaajia pois. Outo kaveri kysyi, kauanko pysahdytaan tassa ja rupesi huutamaan kuskille, etta joku on varastanut hanen lompakkonsa ja tupakkansa, jotka olivat hanella itsellaan. Ei tiedeta oliko hanen tarkoitus jaada silla asemalla vai jatkaa viela matkaa, mutta han hyppasi bussista ulos tupakalle ja sinne myos jai, silla me jatkettiin matkaa. Sydneyyn saavuttiin puoli yhden aikaa, ostettiin junalippus St Leonardsiin ja sielta bussilla Artarmoniin, jossa meilla on kamppa vuokrattuna 4.tammikuuta asti.

Taalla ollaan ja meidan kanssa asuu mukava slovakialaispariskunta. He ovat olleet paljon toissa, joten viela ei olla ehditty paremmin heihin tutustua. Sen verran ainakin tiedetaan, etta mies oli 5 vuotta Nokialla toissa :D Kaytiin maanantaina Sydneyn keskustassa ostoksilla ostamassa mulle minilappari reissukoneeksi, koska en ma nakojaan enaa ilman konetta parjaa. Huomaa vaen paljoudesta, etta joulu on tulossa. Saa varata kaapit tayteen ruokaa pyhien ajaksi, kun 5 miljoonaa plus turistit tuppautuu tahan kaupunkiin ja osa teista suljetaan uudeksi vuodeksi. Voi olla melkoinen kokemus uusi vuosi Sydneyssa.

Federal ja Long lunch

Meidan viiminen paiva Federalissa on ollut aika uskomaton. Taa aamu alkoi hienosti! Olin nahnyt edellisena yona unta, etta Tino tappelee pythonin kanssa. Kun mentiin ylos aamupalalle, niin Luke kertoi, etta naapurin pihalla on python, jos halutaan lahtea katsomaan. No mehan mentiin. Viimeinen paiva taalla ja nahtiin kuin nahtiinkin elava kaarme ja viela python! Jee jee! Mut onneksi ei sentaan mitaan tappeluita syntynyt. Siina se paistatteli auringossa. Missa lie nyt on :D Tino naki myos jonkun ison vesidragonin tossa takapihalla, mutta se ehti livahtaa karkuun Tinon hakiessa kengat ja kameran.

Taa Federal on pieni kyla, jossa asuu noin 1500 ihmista ja kaikki tuntevat kaikki eli melkoisen tiivis yhteiso. Ja taa tarina menee jotakuinkin nain... Joskus 1900-luvun alussa eras mies lahjoitti Federalin yhteisolle tontin, jolle paatettiin rakentaa kirkko ja seurahuone yhteison toimesta heidan omilla varoillaan. Erityisesti seurahuonetta ihmiset kayttavat erilaisten harrastusten yms tiloina. Kirkossa pidetaan esimerkiksi haita, mutta varsinaisessa sunnuntaimessu kaytossa se ei enaa ole. Vuonna 1911 kirkko siirrettiin Garftonin ja Armidalen hiippakunnan omistukseen. Pari vuotta sitten hiippakunta paatti myyda kirkon saadakseen rahaa. Federalin asukkaat eivat tasta innostuneet ja kokivat sen epareiluna ratkaisuna, koska tonttihan oli heille alunperin lahjoitettu ja he ovat rakennukset rakentaneet. Jos kirkko myytaisiin ulkopuoliselle, he eivat valttamatta saisi enaa kayttaa seurahuonetta omiin tarkoituksiinsa. Vuoden verran asiasta keskusteltiin ja jopa tapeltiin, mutta Federal havisi ja kirkko laitettiin myyntiin $200,000 hinnalla. Joku yhteison jasenista heitti ajatuksen ilmoille, etta mita jos me ostettaisiin kirkko itsellemme. He saivat 9 kuukautta aikaa saada kokoon summan, joka lopulta oli $220 000, koska kunnostukseen tarvittiin myos rahaa. Tasta alkoi melkoinen rumba. Jarjestettiin myyjaisia, kaikki tyhjensivat autotallinsa ja toivat myyntiin tarpeettomat tavaransa, bandeja kutsuttiin seurahuoneelle soittamaan ja myydyista lipuista tulleet voitot siirrettiin kassaan, lahjoituksia saatiin ulkopuolisilta tukijoilta jne. Ja he saivat kuin saivatkin taman summan kokoon ja ostettua kirkon itselleen.

 Ja miksi kerron taman? Siksi, etta tanaan sunnuntaina iltapaivalla jarjestettiin juhlat "long lunch" heidan saavutuksensa kunniaksi talla kyseisella tontilla ja naissa tiloissa. Ja me Tinon kanssa paastiin myos osallistumaan! Kaikki leipoivat ja toivat jotain ruokaa, jotka laitettiin kaikkien syotavaksi pitkalle poydalle. Ja sita ruokaa oli paljon!! Monia eri salaatteja, piiraita, taytettyja patonkeja, juustoja, viinirypaleita, kuppikakkuja, suklaa kuorrutettuja mansikoita... Kaikkea. Nam Nam! Ja oli joku ovela lahjoittanut tynnyrillisen Guinnessia, jossa erityisesti miehet kavivat talla "salaisella nurkkauksella" (kuvassa) lasiaan taydentamassa. Tino mukaan lukien. :D Oli bandi soittaa musiikkia (osa uskaltautui tanssimaan ehka viinin rohkaisemana :D), arvontaa, viininmaistiaiset, pingista, lapsille maalausta ja ihan vaan seurustelua. Saatiin reissuvinkkeja, minne menna taalla australiassa ja mihin aikaan. Osalla saattaa huomenna olla kipera maanantai tyopaiva. Voi olla, ettei tallaista paasta toiste kokemaan! On se aika hienoa tallainen yhteisollisyys!

Semmoinen oli meidan viimeinen paiva Federalissa. Kuvassa Federalin keskusta kaikessa surudessaan. Nyt taytyisi kaivaa rinkat esille ja alkaa pakkaa kamat kasaan. Vahan on haikeat tunnelmat, koska on taalla tosi mukavaa ollut tutustua tahan kulttuuriin ja naihin ihmisiin. Tammoista ei varmasti kokisi, jos asuisi pelkastaan hostelleissa. Kea meille sanoikin, etta jos ikina halutaan tulla takaisin niin ollaan erittain tervetulleita :) Saas nahda, jos ehtisi viela talla reissulla taalla piipahtaa. Ikava tulee myos naiden uskommattoman hyvia ruokia. Ollaan saatu paljon uusia makuelamyksia liiloista porkkanoista inkivaarivirvokkeeseen. Osataan varmasti kayttaa enemman kasviksia ja tehda monipuolisempaa ruokaa jatkossa. Eika kylla taida enaa maistua perus pasta bolognese. Huomenna meilla on siis aikainen heratys (Kiitos Tinon, joka osti vaarat liput :D ). Meidan bussi lahtee 7.45 Byron Baysta Brisbaneen eli 7 aikoihin pitaisi taalta lahtea ja jattaa Federal taakse. Taalla on nyt viralliseti kesa alkanut eli seuraavat kolme kuukautta on kesaa. Tan paivainen helle oli jo melkoinen, mutta saas nahda millaista on Brisbanessa ja Sydneyssa. Talla hetkella ilma taitaa olla taysi vastakohta Suomen saalle. Mutta me ei valiteta vaan nautitaan! :)