Kuukausi reissussa!

Jaahas! Kuukausi ollaan oltu reissun paalla ja aika vaan hujahtaa silmissa! Kunnossa ollaan eika olla nahty "vesipatsaita". Viela ollaan Federalissa taalla perheessa eika tiedeta, koska jatketaan matkaa. Tarkoitus on kuitenkin olla Brisbanessa suomalaisen pariskunnan luona viimeistaan maanantaina 3.joulukuuta. Itsenaisyyspaiva siis suomalaisissa merkeissa. Kiitos Soilin! :) Joulua ja Uutta Vuotta vietellaan sitten Sydneyn suunnalla, jossa meilla on vuokrattuna asunto. Asutaan siella slovakialaisen pariskunnan kanssa 4.tammikuuta asti, jolloin hypataan taas reissun paalle kohti Melbournea.

Lauantai-iltana oli Luken high schoolin valmistujaiset, joten me saatiin pitaa leffailta kaksistaan. Kaytiin ostaa kioskilta juustokakku ja sipsii ja eiku James Bond pyorimaan. Aika kova ukonilma iski ja oli vahan spuukia olla keskella pimeytta isossa hiljaisessa omakotitalossa. Tunnelma oli kuin suoraan kauhuleffasta. Sunnuntaina perheen tytar Maya tuli poikaystavansa Patrickin kanssa kylailemaan tanne. Jouduttiin muuttamaan siksi aikaa ylakertaan siskonpedille. Kea oli ostanut uuden patjan, jonka piti olla erittain hyvaa laatua. Niin se olikin mulle, mutta Tino joutui 10 sekunnin valein vaihtaa asentoa puutumisen takia. Taisi patjalla olla painoraja.

Vahan on 24/7 yhdessa olo alkanut ottaa ajoittan koville ja maanantaina olikin varsinainen mykkakoulupaiva. Tiistaina osittain sama meininki jatkui. Tyorupeaman jalkeen lahdettiin kavelylle ja haettin kioskilta jatskit. Ja heti tuli taas jostain kinaa. Sanoin Tinon kayttaytyvan kuin pikkulapsi, niin Tino heitti sen Magnumin pusikkoon. Kysyin, etta miksi noin teit. Niin vastaus oli: "pikkulapset ei ainakaan heita niiden jatskia menemaan, eika isot miehet syo jaateloa". Napparaa miehen logiikkaa sanoisin :D Jatkettiin kavelya erikseen Tino edella. Mina jain seiskoskelee paikalleni. Jotain hyvaa siinakin oli, silla nain echidnan eli semmoisen piikikkaan lyllertavan otuksen. Yleensa verrataan piikkisikaan tai siiliin. Kuvaa en onnistunut saamaan. :( Puolen tunnin yksin kavely teki molemmille hyvaa ja koko jutulle ei voi muuta kuin nauraa nain jalkeen pain :D Valtakunnassa kaikki hyvin!

Keskiviikkona Luke lahti Byroniin yoksi juhlimaan kavereidensa kanssa. Ja voi etta oli hiljaista ja rauhallista. (Yleensa tama nuorukainen kiukuttelee iskansa kanssa mita erinaisimmista asioista.) Tino paatti leipoa perinteisen suomalaisen tiikerikakun jalkiruuaksi gluteenittomana versiona. Jannityksella leivottiin, mutta lopputulos oli kuitenkin erittain hyva. Kea kysyin ihan ohjettakin. Illan paatteksi paatettiin tehda Tinon hiuksille jotain ja perheen isalta loytyi kuin loytyikin hiustenleikkuukone ja ma paasin parturointi hommiin. 

Ollaan vihdoin saatu puutarhan viidakko siistittya ja levitetty maanparannusaine pitkin pihaa. Puutarha ei kuulemma ole nayttanyt nain hyvalta moneen vuoteen. Paastin vihdoin nakemaan opossumeitakin. Nayttaisi katolla asustelevan opossumiperhe. Ilmeisesti aiti ja kaksi pikkuista. Joka ilta kahdeksan aikoihin pimean tultua ne kiipeavat aurinkopaneeleiden alta ruuanhakuretkelle. Pienta shokkia pikkuiset kokivat salamavaloista, kun joutuivat valokuvaaja tinon vaijytykseen.Viela lepakoista on kuva saamatta. 

Perjantai 23.paiva ei ollut erityisesti mikaan Tinon paiva. Esimerkkina voidaan kertoa, etta olin pessyt torstaina meidan pyykit ja vienyt kaksi Tinon uutta paitaa varjoon kuivumaan suojaan auringolta. Paidat jai yoksi ulos. Aamulla kun lahdettiin altaalle hommiin, niin toinen paidoista oli lentanyt tuulessa suoraan koiranlajaan. Ainakin sai hyvat naurut! Sama rata jatkui pitkin paivaan ja Tino totesikin: "perjantaia 13.paiva ei oo mitaan, mut ootappa, kun tulee perjantaia 23.paiva!" Loppupaiva meni sangyssa pelaillen nyrkkeilya.

Perinteeksi on muodostonut katsoa Luken kanssa kaksi jaksoa Frendeja telkkarista aina tahan aikaan illasta. Joten nyt on aika lopettaa kirjoittelu ja lahtea Frendien pariin. Nauttikaahan pikkujouluista siella Suomessa!